Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointi ja aikaansaatujen tulosten mittaaminen kiinnostavat nyt monella taholla. Niin palvelujen järjestäjien kuin niiden tuottajien tavoitteena on niukkojen resurssien ohjaaminen mahdollisimman kustannusvaikuttaviin palveluihin.
Tämä tavoite on hyvä ja perusteltu, mutta sen toteuttaminen vaatii ymmärrystä sosiaalipalvelujen asiakastyön erityisyydestä. Näin ollen mittarin käyttöönotto ei ole pelkästään tekninen toimenpide, vaan toimintakulttuurin muutosta vaativa sensitiivinen prosessi.
Sosiaalipalveluiden työn tavoite on vahvistaa asiakkaiden hyvinvointia, osallisuutta ja arjessa selviytymistä. Työ on paljolti vuorovaikutustyötä, eli ihmisen kohtaaminen on yksilöllistä ja työntekijä tekee sitä persoonallaan.
Ajatus tällaisen heterogeenisen ja yksilöllisen tekemisen mittaamisesta tuntuu lähtökohtaisesti vieraalta. Kun tähän perinteisesti tiiviiseen vuorovaikutustilanteeseen tuodaan mittari ja tekemistä yritetään laittaa pistemääräksi, se voi työntekijän kokemuksena olla megaluokan häiriö. Tällöin mittaaminen jää pakolliseksi ja irralliseksi tekniseksi toimenpiteeksi eikä hyödytä ammattilaista eikä asiakasta.
Asiakaskeskusteluun sovitettu mittari voi kuitenkin olla väline, joka jäsentää keskustelua ja tukee dialogista ja voimavarasuuntautunutta työotetta sekä tavoitteellista työskentelyä. Työntekijöitä motivoi, kun he näkevät, että heidän tekemisellään on vaikutusta. Myös asiakasta motivoi, jos hän näkee tilanteensa muutoksen parempaan.
Esimerkiksi 3x10D-elämäntilannemittari on kehitetty auttamaan asiakasta hahmottamaan omaa tilannettaan hyvinvoinnin keskeisillä ulottuvuuksilla. Parhaimmillaan mittari toimii ammattilaisen työssä puheeksioton välineenä, tukena tavoitteiden asettamisessa ja niiden seuraamisessa. Samalla se tuottaa asiakaskohtaamisesta vertailukelpoista tietoa, joka palvelee sekä työntekijää että asiakasta.
Käytännön kokemuksista tiedämme, että sosiaalialan ammattilaisten työhön soveltuvien mittareiden lisäksi ammattilaiselle on varattava aikaa mittarin käyttöönottoon. Tarvitaan myös konkreettista koulutusta, esihenkilöiden tukea ja yhteistä pysähtymistä asiakkailta saadun tiedon äärelle, sillä tiedon merkityksellisyys avautuu vasta, kun ymmärrys tiedon hyödyntämisestä organisaation eri tasoilla lisääntyy.
Kokemustemme mukaan vaikuttavuuden arviointi sosiaalipalveluissa on suuri toimintakulttuurin muutos, jossa megahäiriöt voidaan välttää ainoastaan ymmärryksellä työn luonteesta, työhön soveltuvilla mittareilla ja koottua tietoa hyödyntämällä.
Reija Paananen
tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Mikko Oranen
kehitysjohtaja, Hoivatie Oy
Sakari Kainulainen
tutkija, dosentti, Diakonia-ammattikorkeakoulu