Sosiaali- ja terveydenhuollon resurssipulasta on puhuttu jo vuosia, ja erityisesti lähi- ja sairaanhoitajista on ollut pulaa. Eläköitymisten lisäksi alan veto- ja pitovoima on kärsinyt valtavasti vuosien saatossa. Henkilöstömitoituksia on vedetty koko ajan tiukemmiksi, työtehtäviä laajennettu ja julkisuudessa ryvetty hoivakriisistä toiseen. On vaikea nähdä, miten ala voisikaan houkutella uusia tulijoita.
Työnantajapuolen vastaus työoloista ja puutteellisista mitoituksista huolissaan olevalle on ollut ”kyllä tänne tulijoita riittää”. Nyt olemme tilanteessa, jossa sanat ovat paljastuneet tyhjiksi. Koulutuspaikkojen lisääminen ei riitä, kun palkalla ei tule toimeen ja työn kuormitus on valtava – puhumattakaan vastuusta, jonka sote-ammattilaiset kantavat asiakkaistaan.
Vastuu asiakkaiden hengestä, terveydestä ja turvallisuudesta – niistä asioista, jotka voidaan rajata lakkojenkin ulkopuolelle, niin tärkeitä ne ovat. Palkassa ja työoloissa vastuu ei kuitenkaan näy.