Sipe Å:n levyllä on jotain vähän vink­sah­ta­nut­ta – Ou­lu­lais­lau­la­ja voitti pel­kon­sa, ja uku­le­le­alus­ta neljä vuotta kas­va­nut pro­ses­si ai­neel­lis­tuu viimein ää­nit­teek­si

Sipe Åqvistin laulut kasvoivat ukulelesäestyksestä bändisovituksiksi ja pitkäsoitoksi

Oulu
Sipe Åqvistin ukulele soi levyllä, mutta pienemmässä roolissa kuin kappaleiden syntyvaiheessa.
Sipe Åqvistin ukulele soi levyllä, mutta pienemmässä roolissa kuin kappaleiden syntyvaiheessa.
Kuva: Pekka Kallasaari

Perjantaina julkaistiin ensimmäinen single oululaisen Sipe Å:n tulevalta albumilta. Se jota oikeasti rakastat -kappaleessa on jotakin vähän vinksahtanutta.

– Tuo on niin ihana kuulla, laulaja Sipe Åqvist nauraa luonnehdinnalle.

Hän kertoo käyttäneensä itsekin samaa sanaa biisistä puhuessaan ja miettineensä, saavatko ihmiset vinksahtaneisuudesta kiinni.

Samaa esiintyy Åqvistin mukaan myös toukokuussa julkaistavan pitkäsoiton nimikkokappaleessa. Tavallinen lauantai vie parisuhteen päättymisen hetkeen, jossa on lopullisuutta, jonka edessä tylsistä tylsimmän arvon voi ymmärtää.

– Se kertoo siitä hetkestä, kun toinen on kynnyksellä menossa laukkujensa kanssa ja tietää, että tästä ei ole enää paluuta. Ainoa, mitä ihminen toivoo silloin, on se, että olisipa vain se tavallinen lauantai ja lämmitettäisiin se helvetin sauna.

Se jota oikeasti rakastat on kuunneltavissa alla olevasta upotuksesta. Juttu jatkuu upotuksen alapuolella.

Omaa elämäänsä

Sipe Å:n levyllä ei vältellä vaikeita aiheita. Elämän menetykset ja luopumiset kohdataan.

– Näitä biisejä ja tätä levyä tehtäessä on itketty ja naurettu, Åqvist sanoo.

Hän on itse säveltänyt albumin kaikki kappaleet. Sanoituksia on ollut hänen ohellaan tekemässä Helmi Heinä.

Alun perin kappaleet sävellettiin kokoonpanolle nainen ja ukulele. Åqvist kertoo esittäneensäkin joitakin levyn biisejä itse itseään ­säestäen.

Viime keväänä avautui mahdollisuus muuntaa musiikki isommaksi ilmaisuksi, kun korona pysäytti sekä tapahtuma-alalla yrittäjänä toimivan Åqvistin että hänen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Mika Kainuan työt. Kainuan käsissä kappaleet löytäytyivät bändisovituksiksi.

– Biisit lähtivät elämään vähän omaa elämäänsä. Onhan se hyvin erilainen lopputulos kuin olisi vain laululla ja ukulelella, Åqvist sanoo.

Bändi muodostui viime heinäkuussa käynnistyneen studiotyöskentelyn yhteydessä. Åqvistin ja Kainuan lisäksi levyllä soittavat Jani Kenttä, Matti Manninen ja Johan Andreassen. Kahdessa kappaleessa vierailevana kitaristina kuullaan Petri Kuuselaa. Levykokoonpanosta poiketen keikoilla koskettimissa on Matias ­Haapaniemi.

Åqvistin mukaan hänen sävellyksensä soivat kappaleissa edelleen, vaikka ne ovatkin muotoutuneet nainen ja ukulele -tulkinnasta huomattavasti suuremmiksi sovituksiksi. Laulajana Åqvist sanoo bändimuotoisen ilmaisun tarjoavan hänelle mahdollisuuden keskittyä paremmin olennaiseen.

– Koen, että se vapauttaa minulle laulajana enemmän tilaa laululliseen ilmaisuun ja tulkitsemiseen, kun joku muu huolehtii, että ­musiikki soi.

Korkea kynnys

Albumi on julkaisua vaille valmis. Sipe Åqvist on pitkän prosessin lopputulokseen tyytyväinen.

– Viime viikon torstaina tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun levyn ensimmäistä kappaletta alettiin tehdä. Biisien tekemisessä ja sen pohtimisessa, että tehdäkö vaiko eikö tehdä, meni kolme vuotta.

Esiintyjänä Åqvist on kokenut. Hän on laulanut vuosia coverbändeissä. Kynnys oman musiikin tekemiseen oli kuitenkin korkea. Oli voitettava itsekriittisyys ja epäonnistumisen pelko.

– Ensimmäisen levyn julkaisemiseen liittyy tosi paljon epävarmuuksia, että mitähän ihmiset tykkäävät ja löytääköhän kukaan sitä, mitä yritetään sanoa, Åqvist sanoo.

Lopulta tekemisen ja ilmaisemisen palo peittosi pelot. Syntyi albumi, joka on kokonaisuutena itsenäinen teoksensa. Se tuntuu erityiseltä niin taiteellisena saavutuksena kuin myös ­esimerkkinä.

– Minulla on kaksi tytärtä. Ajattelen heidän äitinään, että on ihana, että heille voi näyttää, että ihminen voi tehdä tässä maailmassa, mihin mielensä laittaa. Sellaista rohkeutta, joka ei ole ehkä aivan selvää itsellekään.

46-vuotias laulaja uskoo, että potentiaalista yleisöäkin on.

Hän arvioi, että sitä voisi löytyä ainakin hän omasta ikäluokastaan.

– Onhan se ihan ylimahtavaa, että kohta on se ihan fyysinen levy olemassa, Åqvist sanoo.