Venäjän monista kansallisuuksista etenkin rajanpinnassa olevat ovat lähellä omaa kulttuuritaustaamme ja mentaliteettiamme. He sopeutuvat paremmin ja nopeammin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin useimmat maapallon ääriltä tulevat maahanmuuttajat. Katsotaanpa länsinaapurimme kasvaneita ongelmia.
Jokainen Suomeen tai muihin kotimaataan vapaampiin maihin muuttava, opiskelemaan ja töihin pyrkivä venäläinen on pois Venäjän tuotannollisesta toiminnasta, ja edistämässä valitsemansa maan taloutta ja kulttuurista monimuotoisuutta. Monet länsimaat haluavat mieluusti kulttuurisesti lähellä olevia ja nopeasti demokratian pelisääntöihin sopeutuvia maahanmuuttajia.
Venäjä menettää muuttona koulutetuinta väestöään, sotien seurauksena vähemmän kouluttautunutta rintamalle. Aivovuotoa maailmalle tapahtuu pienenä maana meilläkin.
Siirtyminen tai pako Venäjältä henkisesti vapaampiin oloihin on epäluottamuksen osoitus Kremlin valheelliselle politiikalle. Sen voi nähdä pakotteena hallinnolle: lähdemme ellemme voi hengittää.
Vierailuilla synnyinmaassaan läheistensä ja ystäviensä luona viedään ainakin piiloviestinä tietoa sanan ja mielipiteen ilmaisun helppoudesta ilman rangaistuksen pelkoa. Vaalitkin tarkoittavat meillä todellisia vaaleja valintoineen, jota Suomen peräti yhdeksän presidenttiehdokasta hymy kasvoilla äskettäin ilmensivät.
Suomen venäläisiä on moitittu siitä, etteivät he asetu julkisesti ja äänekkäästi Ukrainan sotaa vastaan. Jos he näin toimisivat, saattaisi käydä niin, ettei heillä olisi Venäjälle enää menemistä, heidän ja sukulaistensa elämä vaikeutuisi. Ukrainaa pelkät mielenilmaukset eivät käytännössä auta, kuten on nähty.
Ellei edes yksityisinä ja kalenterin mukaisina juhla-aikoina pääse korvamerkitysti ja nykytekniikan avuin rajan yli tapaamaan läheisiään, se antaa tylyn kuvan länsimaisen demokratian joustavuudesta. Syöttö osui Putinin mailan lapaan, kuten vähemmän hiljaisesti on todettu.
Mitä vastaavanlainen kohtelu omalla kohdalle osuneena mielessä herättäisi, sitä sopii jokaisen kysyä itseltään.
Sukupolvesta toiseen ihmisiä on Venäjällä aivopesty vaihtoehdottomuuteen; vapaasti on voinut ”äänestää" tai "valita ” vain vallassa olevia. Näin politiikan ja vallan suhteen monista on tullut sivussa olevia statisteja.
Kun ihmisten omilla näkemyksillä ja mielipiteillä ei ole mahdollisuutta kanavoitua hallintoon, ajanoloon ”vaalit” sumentavat niiden alkuperäisen tarkoituksen. Tottumuksesta tulee psykologisesti toinen luonto. Vastaavaa ”itsestäänselvyyttä” se voi merkitä demokratian jatkumossakin, ellei siitä huolehdita – ajatellaan rapakon takaisia vaaleja, kolhiutunutta demokratiaa.
Suomen venäläiset muodostavat piristävän ruiskeen kuihtuville kunnille ja kaupungeille, kysymys ei ole mitättömästä asiasta. Se on myös kansallinen turvallisuuskysymys. Kun käyttäydymme ihmisiksi, Putin ei pääse heihin eikä meihin niin helposti käsiksi. Tosin vaikuttaa siltä, että vahinko on jo tapahtunut, pinnan alla kytee tyytymättömyyttä. Kytösavuun Kremlin on helppo puhaltaa.
Arvi Pöyhönen
Suonenjoki