Anneli Auerin veljen vaimo kiisti tiistaina oikeudessa tiukasti, että hän tai hänen miehensä olisivat vaikuttaneet Auerin lasten kertomuksiin seksuaali- ja väkivaltarikoksista.
Auerin lapset sijoitettiin veljelle ja tämän vaimolle keväällä 2010 sen jälkeen, kun Auer oli vangittu epäiltynä miehensä ja lastensa isän murhasta. Sijaisvanhempien luona kolme nuorinta lasta alkoivat kertoa rajuja tarinoita isänsä henkirikoksesta sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksista, joiden uhriksi lapset kertoivat itse joutuneensa.
Seksuaali- ja väkivaltarikoksia käsitellään nyt uudelleen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, koska Auerin lapset ovat aikuistuttuaan sanoneet, että heidän kertomuksensa olivat valetta ja syntyivät sijaisvanhempien painostuksen ja johdattelun tuloksena.
Syyttäjä kysyi sijaisäidiltä, pitikö paikkansa, että pariskunta oli tentannut lapsia, kunnes heidän oli pakko myöntää jotain tapahtuneen.
– No ei todellakaan olla. Ei olla yhtään tentattu eikä kyselty. Ne (kertomukset) on tulleet heiltä täysin spontaanisti, nainen sanoi.
Syyttäjä kysyi myös, oliko sijaisäiti itse uskonut lasten kertomaa aikanaan.
– Olin sitä mieltä, että tämä on sellainen asia, että en pysty tätä mitenkään sulattamaan ja käsittelemään. Että sellaisen ihmisen, joka näitä ymmärtää, pitää arvioida ovatko ne totta vai ei. Ne olivat niin uskomattomia, niin käsittämättömiä, tämä vastasi.
Peitteli kasvojaan yleisöltä
Sijaisäiti istui käräjäsalissa peitellen kasvojaan mustan hupparin hupun alle. Hän sanoi, että halusi miehensä kanssa tarjota lapsille mahdollisimman normaalin lapsuuden.
– Olimme hirveän huolissamme lapsista ja tiesimme, miten traumaattinen ja traaginen tapahtuma oli heille ollut. Epäilin omia kykyjäni, miten pystyn hoitamaan sen kaiken trauman ja mitä he ovat joutuneet kokemaan, nainen sanoi ääni sortuen.
Lapset ovat oikeudenkäynnissä kertoneet sijaisvanhempien tiukoista säännöistä, rangaistuksista ja pelon ilmapiiristä sijaiskodissa. Heidän mukaansa koulusta piti mennä kotiin syömään neljäksi ja nukkumaan kuudelta. Alakertaan ei saanut mennä ilman lupaa, jääkaapilla ei saanut käydä ja rangaistuksena saattoi jäädä ilman ruokaa, lapset ovat kertoneet. Lasten mukaan myös yhteydet lähisukulaisiin katkesivat ja kaverisuhteet ohenivat.
Auerin vanhin tytär asui sijaisvanhempien luona vain muutamia kuukausia ja muutti pois jo kesällä 2010 ollessaan 12-vuotias. Tytär kertoi aiemmin omassa kuulemisessaan joutuneensa sijaisvanhempien silmätikuksi.
Sijaisäidin mukaan lapsilla oli alussa kotiintuloaika kuudelta, mutta myöhemmin tarkkaa aikaa ei enää ollut.
– Alussa pienemmillä sisaruksilla oli nukkumaanmenoaika kahdeksalta ja isommilla yhdeksältä, mutta aika nopeasti siirryimme siihen, että kaikilla se oli kello yhdeksän –(sosiaaliviranomaisten) kanssa oli sovittu, että käynti uima-allasosastolle pidettiin turvallisuussyistä suljettuna, mutta muut tilat, joita ei ollut suljettu, olivat vapaasti lasten käytössä, hän sanoi.
Lapsilla oli erilaisia harrastuksia, ja kaverit olivat aina tervetulleita, sijaisäiti kertoi. Hän sanoi myös nähneensä erityistä vaivaa sen eteen, että lapset oppisivat syömään mahdollisimman monipuolisesti.
Sijaisäidin mukaan myös herkuttelu oli sallittua ja lapsilla oli kerran viikossa karkkipäivä. Joskus se kuitenkin saatettiin rangaistuksena perua, hän kertoi.