Tällaista vastaiskua osattiin odottaa. Orpon hallitus on jyrännyt työmarkkinauudistuksiaan läpi palkansaajajärjestöjen vaatimuksia kuullen mutta toiveita suuremmin huomioon ottamatta.
Viime keväänä SAK koki nöyryytyksen, kun poliittinen lakkoilu ei saanut hallitusta peräytymään päätöksistään. Jo tuolloin uhattiin, että perästä kuuluu.
Keskiviikkona kuului. SAK ja sen keskeiset liitot löivät pöytään häkellyttävät palkkavaatimukset. Tavoitteena kymmenen prosentin korotukset kahden vuoden aikana.
Jos Suomen taloudella menisi lujaa ja yritykset tekisivät kautta linjan kovia tuloksia, vaatimuksille olisi helpompi löytää perusteita. Tänä vuonna Suomen talouskasvu jää kuitenkin miinusmerkkiseksi ja ensi vuodeksi ennustetaan yhden kahden prosentin kasvua.
Muutamia hyviä merkkejä on ilmassa, ja niihin kuuluu korkojen lasku. Samalla kannattaa muistaa, että kaikki toivotut kasvunykäykset ovat viime vuosina jääneet meillä toteutumatta. Päinvastoin Suomen talouskehitys on ollut yksi Euroopan ja maailman surkeimmista.
On luonnollinen seuraus, että se on näkynyt vaisuina palkankorotuksina.
Siinä SAK on oikeassa, että tämän vuosikymmenen alku rokotti palkansaajien ostovoimaa poikkeuksellisen rajusti. Käänne koettiin viime vuonna, kun inflaatio alkoi nopeasti hidastua.
Paikkansa pitää myös se perustelu, että palkankorotukset virkistävät kulutusta – ennen kaikkea työssä olevien kulutusta. Todellinen riski kuitenkin on, että ylisuuret korotukset puskevat nurin ennestään tiukoilla olevia yrityksiä ja lisäävät työttömyyttä.
Sitäkin voi kysyä, että jos palkankorotusten vaikutukset taloudelle ja työllisyydelle ovat niin siunaukselliset kuin SAK vakuuttaa, miksi tyytyä vain kymmeneen prosenttiin.
Todennäköisesti SAK:ssakaan ei uskota tuon kokoisiin korotuksiin. Kyseessä on keskustelun avaus, mutta rakentavaa avausta ei edes haettu. SAK lyö nyt täysillä vastapalloon ja toivoo, että se jysähtää epämieluisan hallituksen kenttään.
Kun SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoi palkankorotusvaatimusten julkisessa ilmoittamisessa mallia otetun Ruotsista, kyse on pottuilusta. Ruotsalaista työmarkkinamallia ovat Suomeen tähän asti peränneet ennen kaikkea Orpon hallitus ja työnantajat. Heidän tavoitteenaan on esimerkiksi palkkamalli, jossa vientiliitot määrittävät palkankorotusten katon.
Kyse ei nyt ole vain työmarkkinapolitiikasta ja nykyisen järjestelmän tulevaisuudesta vaan myös valta-asemista. SAK on tottunut siihen, että sen ääni kuuluu työelämää uudistettaessa. Nyt se pelkää jäävänsä pysyvästi syrjään.
Edessä näyttää olevan levoton talvi lakkoineen ja muine työtaisteluineen. Sellainen tuskin talouden nousua vauhdittaisi. Kaikilta osapuolilta vaaditaan tässä tilanteessa vastuullisuutta. Nyt työmarkkinoilla kuljetaan samaa reittiä kuin yhteyskunnassa muutenkin, kohti kasvavaa vastakkainasettelua.