Linnunlaulu korvautui moottorin jyrinällä, kun Kärsämäen seurakunnan Latvakankaan metsissä aloitettiin hakkuut neljäs toukokuuta. Luonnoltaan hyvin merkittävässä metsässä, jossa puusto on 120-vuotiasta, lahopuuta on runsaasti ja uhanalainen lajisto kukoistaa.
Meistä Helmi Köykkä kartoitti kyseisen metsän viikkoa ennen hakkuita ja lumoutui metsän luonnontilaisuudesta.
Tällaisten metsien hakkaaminen on aivan järjetöntä ja ajattelematonta. Hakkuista vielä järjettömämmän tekee se, että ne aloitettiin lintujen pesimäaikaan.
Lisäksi Pohjanmaa on erittäin käsiteltyä aluetta: talousmetsää, ojitettua suota ja turvetuotantoalueita kaikkialla. Harvojen luonnontilaisen kaltaisten metsien säästäminen olisi ensisijaisen tärkeää.
Metsäaktivistit onneksi ehtivät pysäyttää hakkuut ennen kuin ne olivat edenneet juuri metsän reunaa pidemmälle. Tilapäiseen luonnonrauhaan ei voi kuitenkaan tuudittautua, vaan metsä kaipaisi pysyvää suojelua.
Kärsämäen seurakunnan rahantarve on ymmärrettävää, mutta luomakunnan varjeleminen on seurakuntienkin vastuulla. Sitä paitsi seurakunnalle on jo viime vuosina tarjottu rahaa vanhan metsän suojelemisesta, mistä seurakunta on kieltäytynyt.
Ostaja voisi yhtä hyvin löytyä myös Latvakankaalle. Hakkuupäätös vaikuttaakin enemmän periaatteelliselta.
Syyttävä sormi ei osoita ainoastaan seurakuntaa, sillä Pölkky Oy teki sen kanssa kyseisestä avohakkuusta puukaupat. Yhtiö lupaa nettisivuillaan harjoittavansa "luonnon monimuotoisuuden huomioon ottavaa puun hankintaa", mikä tämän tapauksen johdosta näyttää olevan pelkkä vitsi.
Ylen 5.5. julkaisemassa artikkelissa Pölkyn metsäjohtaja Jani Jaakkola väittää Latvakankaan metsän olevan "ihan normaali talousmetsä". Jos kaikki Suomen talousmetsät olisivat Latvakankaan kaltaisia 120-vuotiaita "ihan normaaleja talousmetsiä", Suomen metsillä menisi hyvin. Todellisuus on kuitenkin täysin toinen.
Jaakkolan mukaan hakkuissa voidaan huomioida alueella esiintyvät uhanalaisten lajien esiintymät, mikä tuskin pitää paikkansa. Vaikka lajiesiintymien ympärille jättäisikin suojavyöhykkeet, lajien elinmahdollisuudet ovat käytännössä tuhoon tuomitut.
Lajit eivät pääse levittäytymään, jos niiden elinympäristöt hävitetään. Latvakankaan metsässä esiintyy myös uhanalaisia luontotyyppejä, kuten korpia.
Seurakunnan olisi aika ottaa vastuuta ja siirtyä nykyaikaan, jossa monimuotoisuutta varjellaan ja luonnon tuhoaminen on ajattelematonta.
Toukokuun alun kirkolliskokouksessa kannustettiin huolehtimaan metsien monimuotoisuudesta. Toistaiseksi Kärsämäen seurakunta on valitettavasti näyttäytynyt melkoisena seurakuntien takapajulana luonnonsuojelussa, huolimatta muutamista jo suojelluista metsähehtaareistaan.
Kärsämäen seurakunnan tulisi ottaa mallia Jyväskylän seurakunnasta, joka otti tavoitteekseen suojella 30 prosenttia omistamistaan metsistä. Jo kymmenen prosenttia olisi hyvä alku.
Näin elintärkeä luonnon monimuotoisuus voi säilyä tuleville sukupolville, jotka siten pääsevät myös näkemään ja kokemaan luonnontilaisen kaltaisen metsän.
Helmi Köykkä
biologian kandidaatti, metsäliikeläinen, Oulu
Jalmari Suutari
pohjoinen koordinaattori, Metsäliike