Olipa kerran kaukaisessa pohjolan maassa kuningas, joka halusi olla kaikista kuninkaista parhain ja valovoimaisin. Koska muissakin kuningaskunnissa suuret hallitsijat olivat määritelleet itselleen mitä komeampia arvoja, myös kuninkaamme halusi itselleen ikiomat arvot.
Kuningas kierteli ympäri valtakuntaansa ja kyseli ahkerilta alamaisiltaan: ”Hoi, te maamyyrät! Mikäs teille on tärkeää?”
Oivat alamaiset häkeltyivät kuninkaan heitä näin puhutellessa, mutta mutisivat sitten verkkopyynnin lomassa taikka lapsia kouluun hätistäessään ujosti, että heille tärkeintä olisi, että hyvä kuningas olisi aina tilaisuuden tullen rohkea puolustamaan alamaisiaan, reilu kansaansa kohtaan sekä kantaisi vastuunsa pystypäin.