Oulun suurimpia ongelmia valtakunnallisesti mitattunakin on nuorisotyöttömyys. On totta, että nuorten jääminen syrjään yhteiskunnan toiminnasta aiheuttaa kunnalle veronmenetyksiä, mutta ennen kaikkea se saa aikaan nuorille itselleen epäonnistumisen ja turhautumisen tunteita, ja pahimmillaan syrjäytymisen.
Itse valmistuin keväällä yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja opiskelen parhaillaan toista tutkintoa, koska jo hyvissä ajoin ennen valmistumistani totesin työllisyystilanteen alallani vaikeaksi.
Kotiin jääminen oli minulle, perheettömälle ja aktiiviselle nuorelle, mahdoton ajatus. Tiedän, että osalle nuorista se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, koska opiskelupaikkoja – töistä puhumattakaan – ei ole tarjolla.
Näin ei saisi olla. Valitettavasti työttömyys on meillä niin yleistä, että olemme jo liiaksi tottuneet siihen. Emme tule edes ajatelleeksi, että työttömyys on asiaintila, joka loukkaa meille muuten niin tärkeitä ihmisoikeuksia vastaan. YK:n ihmisoikeusjulistuksessa todetaan muun muassa, että jokaisella on oikeus työhön ja suojaan työttömyyttä vastaan. Eikö siis oululaisilla nuorillakin?
Kunnanvaltuutettujen yksi tärkeimmistä tehtävistä on työllisyyden lisääminen. Nuorten työllistymiseen tulisi satsata vaikeassa taloustilanteessakin, koska hyvinvoiva ja työtätekevä nuoriso maksaa itsensä monin verroin takaisin. Oulu onkin jo ottanut askeleita oikeaan suuntaan tukemalla alueen yrityksiä ja ottamalla käyttöön Oulu-setelin nuorten työllistämistä varten. Näitä tekoja tarvitaan lisää.
Huomio tulisi jatkossa kiinnittää myös ongelman ennaltaehkäisyyn. Nuorisotyöttömyyden poistamisessa tämä tarkoittaisi opinto-ohjauksen lisäämistä jo peruskouluissa ja nuorten ohjaamista hyvin työllistäville aloille, kuten sosiaali- ja terveys- sekä it-aloille.
Vastaavasti näiden alojen opiskelupaikkoja olisi lisättävä. Samalla meidän tulisi peräänkuuluttaa työelämään nuorisomyönteistä asennetta ja tahtotilaa nuorten työllistämiseen.
Kerttuli Heikkilä
kuntavaaliehdokas (kd.)
YTM ja musiikkikasvatuksen opiskelija, Oulu