Kun lumijokinen Salla Mertala muistelee mennyttä, on hänen vaikea tunnistaa itseään. Hän oli epävarma, suuttui helposti ja pelkäsi tulevansa hylätyksi.

Pelko sai Mertalan käyttäytymään omien sanojensa mukaan pöljästi. Teoillaan hän testaili, kuka jää ja kuka kääntää selkänsä.

Läheisilleen tiuskinut Mertala pysähtyi usein peilin eteen häpeämään itseään.

– On ihme, että ystäväni jaksoivat minua, vaikka kohtelin heitäkin huonosti.

Vähitellen Mertala ymmärsi hylätyksi tulemisen pelon kumpuavan Raahessa vietetystä lapsuudesta.