Muistan elävästi vinyylilevyn kannen: naisella kimono ja viuhka. Perinteisen mielikuvan japanittaresta rikkoivat muhkeat aurinkolasit ja hiusten tilalla hulmuavat sähköpiuhat. Kansallista itseironiaa henki myös yhtyeen nimi: Yellow Magic Orchestra.
Takakannessa poseerasi kolme miestä puvut päällä ja syntetisoijavuorten edessä kuin Kaukoidän Kraftwerk. Levyn alussa kuului pari minuuttia pelikoneiden piipitystä, mistä siirryttiin ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen.
Firecrackerin elektroniset sävelet loihtivat mieleen neonvaloja, pelihalleja ja lujaa kiitäviä, yksiraiteisia junia. Vuonna 1978 julkaistun albumin melodiat jäivät päiväkausiksi mieleen sykkimään.
Yellow Magic Orchestra avasi minulle oven Euroopan ja Amerikan ulkopuolelta tulevaan moderniin musiikkiin.