Oulun kaupunki rakentaa avantouimareille Tuiraan kömmänän ja tukevan laiturin. Minulla ei mitään avannossa uimista vastaan ole, päinvastoin. Edesmennyt muijani jopa väitti välttäneensä monta flunssaa karaistamalla itseään hyisessä vedessä.
Kun rakentamaan rannalle ruvettiin, niin voiskohan vihoin viimein tehdä matonpesupaikat vuosia sitten tuhottujen tilalle.
Meille on matonpesu ollut selvä kulttuuritapahtuma. Leppoisaa yhdessäoloa ja hyötyliikuntaa. Yleensä hyvinkin puolensa pitävä puolisoni saattoi tarjota seuraavalle: “Mulle riittää puoli pöytää, tuu vaan tähän noitten pienien mattojen kanssa. Kyllä sopu sijaa antaa.” Myös muistan hänen viikanneen mattojamme kapeammalle, jotta muutkin mahtuu. “Eihän ne tässä kuivaksi asti, kunhan enimmät tippasee.”
Vähän on noloa ollut käydä Muhoksella jokakesäisen mattosession kanssa. Hiukka huonoa omaatuntoa potien vastasin tuttavan kysymykseen, ettetkös sinä Oulusta oo: “Kyllä, mutta tuo tyttären tytär asuu Muhoksella.” En sentään viitsinyt väittää kaikkien mattojemme hänen olevan, ja minä vain talkoilemassa.
Jaakko Iho
Oulu