Petteri Orpon hallituksen edessä on räjähdysherkkiä kysymyksiä ensi viikon maanantaina alkavassa niin sanotussa kehysriihessä.
Tulossa on niin menoleikkauksia kuin veronkorotuksiakin, muuten hallituksen käsistä karkaa alle vuodessa sen keskeinen tavoite eli Suomen velanoton kääntäminen laskuun.
Mahdollisia menoleikkausten ja veronkiristysten kohteita on heitelty ilmaan, ja pöydälle on jäänyt myös se kaikkein tulenarin: eläkkeisiin puuttuminen.
Eläkkeistä leikkaamisen on jo pariinkin otteeseen nostanut esiin valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.). Toissa viikolla Ilta-Sanomien haastattelussa hän tosin huomautti heti perään, ettei leikkaaminen pienimmistä eläkkeistä ole "missään määrin järkevää".
Eläkkeensaajat joutuvat toistaiseksi arvuuttelemaan, missä menee pienimpien eläkkeiden raja ja mitä sen yläpuolella oleville eläkkeille ehkä tapahtuu. Viime vuoden tietojen mukaan eläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 977 euroa kuukaudessa.
Poliittisesti eläkkeisiin puuttuminen on erityisherkkä kysymys siksi, että eläkkeensaajien joukko on kasvanut jo yli 1,6 miljoonaan. Samaan aikaan eläkeläiset ovat ahkeria äänestäjiä. Jos eläkkeisiin aiotaan puuttua, hallituksen on paras tehdä päätökset nyt, kun seuraaviin eduskuntavaaleihin on kolme vuotta aikaa.
Eläkkeisiin on esitetty puututtavan muun muassa siten, että niiden indeksitarkistuksia nipistettäisiin. Tänä ja viime vuonnahan eläkkeet ovat nousseet selvästi vauhdikkaammin kuin palkat.
Viime viikolla Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esitti, että työeläkkeiden taso pitäisi jäädyttää hallituskauden loppuun asti. Eläkeikiä pitäisi myös nostaa kahdella vuodella.
Myös suurimpien eläkkeiden verotuksen kiristystä on keskustelussa väläytetty. Kovin rajuihin otteisiin hallitus tuskin kuitenkaan lähtee.
Myös se, pelastaisiko eläkkeiden leikkaus valtiontaloutta, on kiistanalaista. Esimerkiksi eläkevakuuttaja Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander on huomauttanut (Taloussanomat 3.4.), ettei eläkkeiden leikkaus vaikuttaisi valtiontalouteen juuri mitenkään. Valtiohan ei maksa eläkkeitä muiden kuin omien työntekijöidensä kohdalta.
Hyötyjinä eläkeleikkauksista olisivat lähinnä eläkeyhtiöt. Niihin kertyisi lisää varallisuutta, joka lasketaan osaksi julkista taloutta. Julkisen talouden alijäämän kutistamisessa taas olisi se poliittinen itu, että Suomen uhka joutua EU:n niin sanottuun alijäämämenettelyyn saataisiin väistymään.
Tuohon menettelyyn voi joutua, jos julkisen talouden alijäämä on yli kolme prosenttia BKT:stä. Yksi seuraus olisi maan uskottavuuden kolaus, ja sitä Orpon hallitus tuskin haluaa kontolleen ottaa. Siitä hallitus saisi kuulla koko loppukautensa tuleviin vaaleihin asti.