Loppukesä vuonna 1931.

Vaasassa ilmestyvän ruotsinkielisen Wasa-Postenin toimittaja on matkustanut Lappiin, laskeutunut autosta Laanilassa ja kävellyt itään, Luttojoen latvoille.

Sieltä hän löytää pienen hirsituvan ja hämmästyy.

Matalasta, sotkuisesta mörskästä astuu kullankaivaja, jonka elämä näyttää viskanneen aivan väärään paikkaan.

Mies on nuori ja siloposkinen. Hän keskustelee sujuvasti ruotsiksi ja suomeksi, tarpeen tullen myös saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.

Kynttilänvalossa hän lukee ulkomaisia aikakauslehtiä ja tutkii Raamattuja, joita hänellä on neljällä eri kielellä.