Muutama vuosikymmen sitten ryijyjä saattoi löytää pilkkahintaan kirppareilta sullottuina perimmäisiin nurkkiin. Ryijy tuntui monien mielestä auttamattoman vanhanaikaiselta, jota ei omaan kotiin haluttu edes perintötavarana.
Nyt ryijyt tekevät paluuta ja vanhojen ryijyjen hinnat nousevat, arvioidaan kirppareilla ja vanhojen tavaroiden myymälöissä. Yhtenä syynä ryijyjen paluulle ovat kotien korotetut sisäkatot, suuret lasipinnat ja laajat, kovat maalipinnat, jotka saavat tilat kaikumaan ja akustiikan huonoksi. Ryijy pehmentää tehokkaasti ääniä.
Villainen ryijy toimi alunperin vuodepeitteenä, jonka korvasivat topatut laitokset 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin ryijy muuttui peitteestä pirtin ja olohuoneen edustustekstiiliksi sängyn päälle, seinälle ja juhlatilaisuuksiin. Kansan keskuudessa vihkiryijy sai häätapahtumassa tärkeän osan.
Yksi tunnetuimpia ryijyjä on taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema upea Liekki-ryijy, joka koristi Suomen paviljonkia Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.
Suomen Käsityön Ystävien kautta Liekkiä voi edelleen tilata joko valmiina tai tarvikepakettina, jolloin ryijyn voi ommella tai kutoa itse.
Vuonna 1879 perustetulla Suomen Käsityön Ystävällä on ollut muutenkin suuri merkitys ryijymallien säilyttämisessä ja uusien suunnittelussa. Yksi viimeisimpiä malleja on taiteilija Osmo Rauhalan yhdistyksen 130-vuotisjuhlien kunniaksi suunnittelema moderni Sananjalka.
Kansanomaiset mallit olivat suosittuja muutamana viime vuosisadan alkuvuosikymmenenä. 1950-luvulla suomalaisten tekstiilitaiteilijoiden suunnittelemia design-ryijyjä palkittiin kansainvälisestikin. Ritva Puotilan Zeus-ryijy voitti Milanon Triennalessa ensimmäisen palkinnon vuonna 1960.
1950- ja 1960-lukujen taitteessa syntyi myös kudottuja ryijyjä muistuttavia teollisesti valmistettuja mattoja, joista tuli suosittuja myös Suomen ulkopuolella.
1900-luvun lopussa perinteinen ryijy ei ollut enää muodissa, jolloin syntyi pienikokoisia eri materiaalien yhdistelminä tehtyjä ryijyjä, joihin saatettiin yhdistää myös esimerkiksi valokuitua.
Nyt kannatetaan perinteisiä arvoja ja halutaan ommella itse ryijy. Ommellen pohjakankaalle ryijyn voi tehdä kuka tahansa kotona, koska siihen ei tarvita kangaspuita, sanoo Ulla-Maija Pietilä käsityöliike Somikista.
ToiminnanjohtajaLiisa Törmänen Oulun Taitokeskus ja TaitoShop Maakarista on huomannut saman asian, ja heillä järjestetyille ryijykursseille on ollut tulijoita. "Viime vuonna meillä oli valtavasti ryijyn tekijöitä", Törmänen jatkaa.
Harva haluaa kutoa kangaspuissa ryijynsä, koska se sitoo tekemisen samaan paikkaan. "Ommellen ryijyä voi valmistaa sekä kurssilla että kotona."
"Heljä Liukko-Sundströmin lahja yhdistyksellemme, kun täytettiin 100 vuotta, oli pupumaalaus, jonka pohjalta Pikisaaressa valmistettiin ryijy. Taiteilija oli lopputulokseen niin tyytyväinen, että lupasi tehdä uudelleenkin yhteistyötä", Törmänen iloitsee.