Maanantai 23.10. saattoi olla merkittävä päivä Ruotsin Nato-jäsenyyden toteutumiselle. Päivä toi uutisen, jonka mukaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on allekirjoittanut ratifioimisasiakirjan Ruotsin liittymisestä sotilasliittoon.
Näin Ruotsin Nato-hakemus siirtyy Turkissa parlamentin käsittelyyn, joka on edessä ensi kuussa. Parlamentin voi odottaa noudattavan Erdoğanin tahtoa.
Ennen Ruotsin jäsenyyden varmistumista tarvitaan tunnetusti myös Unkarin hyväksyntä. Jos Turkki näyttää vihreää, Unkari tekee samoin. Tähän asti Unkarin johto on pystynyt irvistelemään Ruotsille Erdoğanin selän takaa. Maan omat voimat vastustaa Ruotsin jäsenyyttä ovat heiveröiset.
Epäilemättä Ruotsin jäsenyys on lähempänä kuin koskaan, mutta vissi varovaisuus on yhä paikallaan. Erdoğan on osoittanut arvaamattomuutensa useaan kertaan.
Viime heinäkuussa ennen Naton huippukokouksen alla Erdoğan lupasi Turkin ratifioivan Ruotsin jäsenyyden mahdollisimman pian. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg innostui luonnehtimaan sopua historialliseksi.
Sen jälkeen alkoi taas Erdoğanin venkoilu.
Nyt Erdoğan on ehkä saanut sen, mitä hän on vitkuttelullaan tavoitellut: Nato ei voi sivuuttaa Turkkia isoissa kysymyksissä, Ruotsi on ottanut tiukemman linjan kurdien PKK-järjestöön ja Turkki on voinut islamilaisessa maailmassa nostaa profiiliaan.
Onko Turkki saanut johtavalta Nato-maalta Yhdysvalloilta lupauksen kiihkeästi havittelemistaan F-16-hävittäjistä, ei ole tiedossa. Se selviää tuonnempana.
Ruotsin Nato-jäsenyyden pääsy viimein maaliin olisi erinomainen asia Suomelle ja koko Pohjolalle, samoin Baltialle, jonka puolustamiseen on tulossa lisää voimaa.
Ruotsi pääsisi täysipainoisesti mukaan Naton puolustussuunnitteluun. Se toisi omat vahvuutensa pohjoisten alueiden ja Itämeren alueen vakautta turvaamaan. Pohjolan keskelle ei jäisi aluetta, joka tekee läntistä puolustusyhteistyötä ikään kuin oven raosta.
Vaikka Ruotsi riisui takavuosina maan puolustuskyvyn luurangoksi entisestä, maalla on edelleen vahva puolustusteollisuus. Se on nyt tulossa mutkattomasti koko sotilasliiton käyttöön.
Pohjois-Suomen kannalta Ruotsin jäsenyyden toteutuminen on erityisen tärkeää. Yhteydenpito ja yhteinen harjoittelu sujuvoituu – kunhan vielä pohjoisen tiet ja rautatiet saadaan säälliseen kuntoon. Suhteiden tiivistyminen toivottavasti näkyy muissakin elämänpiireissä.
Erillinen tärkeä kysymys Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyössä on se, kuuluvatko ne tulevaisuudessa saman komentokeskuksen alaisuuteen.
Norjassa toivotaan kokonaan uuden, pohjoisen Nato-komentokeskuksen perustamista sen alueelle, Bodøn kaupunkiin. Jos tuo vaihtoehto ei toteudu, tärkeää olisi joka tapauksessa, että maakolmikko pysyy yhdessä.
Maiden sijainti arktisen alueen reunalla puoltaisi Hollannin Brunssumin sijasta Yhdysvaltojen Norfolkin alaisuutta.