Lukijalta

Runo lu­ki­jal­ta: Mie­tis­kel­len

Kun kalkkiviivat häämöttävät

elonkaaren pitkospuilla:

Menneet muistot yllättävät,

mieli täyttyy haaveiluilla

hetkiin vuotten takaisiin

nuoruusajan tunteisiin.

Monenlaiset suunnitelmat,

jotkut jopa toteutuivat!


Mutta polku ihmiselon

on kuin tuntematon tie:

ilon jälkeen tunnet pelon

minne johtaa huomistie...


Parhaat muistot lapsuuden,

muistot kouluvuosien

hyvät hymyt synnyttää.

Kiitosmieli viriää!


Itselleni muistutellen

joka ilta: tämä riittää...

Joka aamu ihmetellen:

Elämästä tahdon kiittää!

Veikko Vaarala

Oulu