Usein vaaditaan, että kaupunginvaltuutetut eivät saa harrastaa ns. rumpupolitiikkaa eli ajaa myös oman kulmakuntansa asioita. Olen eri mieltä. He, jotka maalailevat asioita kovin leveällä pensselillä, eivät saa edes pieniä asioita toteutetuksi.
En olisi koskaan päässyt eduskuntaan, en kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, en valtuuston varapuheenjohtajaksi, en liikenneasiainjaoston ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi, en Suomen Omakotiliiton varapuheenjohtajaksi, jos en olisi ollut tavallisen ihmisen asialla.
Korvenkylään/Vesalanmäkeen ei olisi tullut Oulussa ensimmäisenä linja-autokatosta valtion tien varteen, ei katuvaloja, ei lumen aurauksia. Korvenkylään ja Vesalanmäelle ei olisi saatu asemakaavaa, jos en olisi sitä vaatinut aikanaan Kuusamontien molemmille puolille.
Vuosi sitten saatiin estettyä kiinteistöveron nosto, mutta viime syksynä siinä epäonnistuttiin, kun Suomen Keskusta jätettiin melkein yksin puolustamaan erityisesti omakotiasukkaita. Veronkorottajien ansiosta verolaput ”juhlistavat” vaaliaikaa.
Minä kirjoitin budjettialoitteen, jolla saatiin veteraaneille ilmaiset linja-autoliput, tosin sen esitti eri henkilö valtuustossa, koska olin itse estynyt. Lastenvaunujen vapaamatkustaminen ja tasataksa toteutettiin myös jo kauan sitten.
Liikenneasiainjaoston aikana luotiin pohja maan parhaille kevyen liikenteen reiteille. Niiden suunnitteluista kunnia kuuluu liikenneinsinööri Myllylälle, mutta me ajoimme asiaa eteenpäin.
Aivan vähän haiskahtaa pohjalainen sävy tuossa edellä, mutta toistan, jos ei saa aikaiseksi edes mitään omalla kulmakunnalla, niin tuskin sinusta on suurempienkaan asioitten hoitajaksi.
Kari Myllyniemi
kuntavaaliehdokas (kesk.)
poliisimestari, h.c.
ex-kansanedustaja
Oulu