Kuntalaiset edustavat väestöä koko kirjossaan – myös Oulussa asuu paljon eri tavoin vammaisia ihmisiä. Peräänkuulutankin yhdenvertaisuuden ja osallisuuden huomioimista kaikessa kaupunginvaltuuston päätöksenteossa. Päätösten tulee olla sellaisia, että vammaisten henkilöiden mahdollisuudet yhdenvertaiseen osallistumiseen, harrastustoimintaan ja aktiiviseen arkeen turvataan. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Annan muutaman esimerkin.
Kaavoitus ja rakentaminen. Oulussa tulee edistää esteettömien asuntojen rakentamista. Niitä tarvitsevat paitsi vammaiset, myös vanhusväestö, jonka määrä kasvaa koko ajan.
Henkilökohtainen apu. Henkilökohtainen apu ei ole erityskohtelua, vaan vammaisten ihmisten subjektiivinen oikeus, joka mahdollistaa heille yhdenvertaisen toiminnan. Avustajatuntien lakisääteinen minimimäärä on monissa tapauksissa vakiintuneen käytännön myötä muuttunut tosiasiassa maksimimääräksi. Tämä ei ole kestävä toimintamalli. Avustajatunteja myönnettäessä hakijaa on kuultava aidosti ja päätöksen perustelut tuotava näkyviin.
Rakennetun ympäristön esteettömyys. Kun liikuntavammainen henkilö menee ensimmäisen kerran hänelle ennalta tuntemattomaan paikkaan, ensimmäinen kysymys on aina ”Miten sinne pääsee?”. Vastauksen joutuu selvittämään etukäteen ja se on usein vaikeaa. Etenkin, kun vastapuolella saattaa olla aivan eri käsitys siitä, mitä esteettömyys itse asiassa tarkoittaa.
Ratkaisuksi ehdotan nettiportaalia, johon olisi kattavasti koottu tietoa eri palveluiden ja kohteiden esteettömyydestä. Oulu on tunnetusti ict-kaupunki, joten teknistä osaamista varmasti löytyy. Sisältö pitäisi tuottaa yhteistyössä alueen vammaisjärjestöjen kanssa, koska niillä on paras asiantuntemus aiheeseen. Näillä keinoilla minä valtuutettuna rakentaisin yhdenvertaista Oulua.
Marko Jääskeläinen
yrittäjä, esteettömyysasiantuntija
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Oulu