Meidän on välttämätöntä käydä vuoropuhelua toistemme, myös eri tavoin ajattelevien, kanssa, jotta ajattelumme kehittyisi ja omat ja yhteiset asiat edistyisivät. Mutta emme useinkaan rohkene toimia niin, vaan puhumme asioista pelkästään samanmielisten tai emme kenenkään kanssa. Mitä me oikein pelkäämme?

Pelkäämme sitä, että ääntämme ei kuulla tai jos kuullaan, tulemme väärinymmärretyiksi, naurun tai jopa pilkan ja halveksunnan kohteiksi. Kaikkein eniten pelkäämme sitä, että meidät jätetään aivan yksin.