Oulun kaupunki on pärjännyt viime vuodet valtakunnallisissa talousvertailuissa erinomaisesti. Se on ollut usean vuoden ajan suurten kaupunkien ykkönen ja kaikki kunnat huomioiden Oulu kuului viimeksi viiden kärkeen.
Tuota ei uskoisi, kun kuuntelee kaupungin talousasioita hoitavien henkilöiden selostuksia.
Viimeksi kaupunginvaltuustossa talouspäällikkö Terhi Keskitalo onnistui kääntämään Oulun suurten kaupunkien hännille verotulokertymistä kertovine kuvioineen. Miljoonat ja kymmenet miljoonat eurot vilahtelevat valotaululla siihen malliin, että valtuutettujen veri pakeni kasvoilta. Lehtereillä istunut yleisö oli ihan äimän käkenä, kuinka huonosti kaupungilla menee.
Tuleeko Ouluun talouden hirmumyrsky, joka pyyhkäisee kaiken mennessään?
Huoleen ei ole niin suurta syytä kuin Terhi Keskitalo antoi ymmärtää. Oulun viime vuodet ovat jääneet tilinpäätöksissä kymmeniä miljoonia euroja plussalle. Rahaa on kerätty kaupunkilaisilta enemmän kuin sillä on saanut palveluja vastineeksi.
Budjetin julkaistamistilaisuuksissa kaupunginjohtaja Kari Nenonen on ollut jo vuosia todella huolestunut. Eikä uutta ole odotettavissa 25. lokakuuta, kun hän esittelee ensi vuoden talousarvion.
Vauraus näkyy
Oulun vaurastumista voi käydä ihastelemassa kaupungintalon ympärillä. Kaupunki valmistautuu todella ensi vuoden 400-vuotisjuhliinsa. Torikadun remontti on viimeistelyä vaille valmis.
Kaupungintalo, nuoriso- ja kulttuurikeskus, Kirkkotorin koulutuskeskus ja Kaupunginoja muodostavat sellaisen huolitellun ympäristön, jota kehtaa näyttää juhlavieraille niin kesällä kuin talvella. Kaiken lisäksi koko kaupungintalon edusta on lämmitetty.
Rahaa on siis ollut ja on. Oululaisuuteen kuuluu, että kehataan olla ja sanua. Näin on tehty kaupungin keskustassa.
Uusia valtuutettuja odottavat paitsi juhlat niin todellinen työ kaupunkilaisten parhaaksi.
Oulun kasvu edellyttää, että palvelut ovat kunnossa myös kaupungin laitamilla. Tuohon vaatimukseen suhteutettuna ymmärtää kaupungin talousvastuullisten huolen tai ainakin varoittelun. Oulun taloutta hoidetaan samaan tapaan kuin jokaisen suomalaisen pitäisi hoitaa omaansa. Lasketaan rahat ja katsotaan, mihin se riittää. Kaiken lisäksi pannaan pahan päivän varalle talteen jonkin verran.
Paha päivä ei ole vielä ensi vuonna. Juhlitaan ensin kja katsotaan sitten, onko olo kuin Kalle Tappisen.
Talous hanskaan
Uuden valtuuston merkittävin haaste on siis pitää talous hanskassa kasvavassa kaupungissa. Oulun kaupunki on päässyt nauttimaan yhteisöveron tuottojen annista viime vuodet oikein olan takaa, mutta varoituksen ääniä kuuluu.
Toisaalta uutisten mukaan yritykset jakavat ennätysmäärät osinkoja, niin eikö sieltä silloin tule jotakin verotettavaa. Verotuskäytäntöihin on tulossa muutoksia. Aika näyttää, miten käy, mutta Oulu ei ole uudessa jaossakaan varmasti Suomen surkein.
Oulun kasvu merkitsee sitä, että asukkaille on kyettävä tuottamaan enemmän palveluja. Kaupungintalolla puhutaan investointipatista, joka on pullistellut jo usean vuoden ajan. Valtuutetut joutuvat panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ensi vuoden osalta sen tekevät nykyiset, vanhat valtuutetut.
Investointipattiin eivät kuulu yllättävä kyllä kallioparkki, pohjavesi tai jätteenpoltto. Ne ovat investointeja, jotka me tavalliset kaupunkilaiset maksamme aikanaan käyttömaksuina. Kaupungin budjettia ne eivät romuta. Kallioparkista on olemassa kaupunginvaltuuston myönteinen periaatepäätös, joten se ei enää edes ole kunnallisvaalikysymys.
Pohjaveden käyttöön siirtyminen ja mahdollinen jätteenpolttolaitos sen sijaan voivat olla sitä, sillä lopulliset rakentamispäätökset ovat vielä tekemättä. Mutta kuten todettu, kyseiset investoinnit hoidetaan käyttömaksuin.
Kaupungin päättäjien kannalta vaikeimpia investointeja ovat uudet koulut, päiväkodit, palvelutalot ja terveysasemat. Ne rasittavat kaupungin kukkaroa paitsi rakennuskustannusten niin ennen kaikkea käyttökustannusten osalta. Palvelujen mitoituksessa uusi valtuusto joutuu arvioimaan, onko kaupungilla rahaa toimintaan.
Veron korotukseen oululaispäättäjillä ei kuitenkaan ole halua eikä siihen ole tarve.
Oma vai ostettu?
Kaupungin palvelutuotannossa käydään tulevalla kaudella varmuudella aikaisempaa enemmän vääntöä, tuottaako kaupunki palvelut itse vai ostetaanko ne ulkoa.
Oulussa on kehitetty ydinkunta-palvelukunta -malli, jossa kaupungin koneistolla on toisaalta rooli palvelun tilaajana ja tuottajana. Viimeksi kaupunginvaltuustossa keskusteltiin siivouspalvelujen ulkoistamisesta. Kyse oli vain pienistä pölyistä, mutta villakoirat ovat tulossa.
Kaupungin kassanvartijat haluavat katsoa kokonaisuutta. Oma palvelutuotanto kelpaa, jos se on laadultaan ja tehokkuudeltaan kilpailukykyistä. Kaupungin töille pannaan siis entistä useammin hintalappu.
Oululaispoliitikot arvioivat tulevaksi haasteeksi erityisesti vanhustenhuollon. Arviointi johtuu osin nykyisten päättäjien ikääntymisestä mutta myös niin sanotusta suuresta ikäluokasta. Vanhuksia on Oulussa varmasti tulevaisuudessa määrällisesti enemmän, mutta kuinka paljon heidän osuus väestöstä kasvaa suhteellisesti, kun kaupunkiin lappaa koko ajan uutta väkeä.
Hiirosenkodin remonttisuunnitelmat on jo pantu alulle, Intiöön on tulossa hoivakoti. Caritas-kodin voi nähdä kilpailevana yksityisenä palvelumuotona kunnalliselle vanhustenhoidolle.
Puhetta piisaa seuraavan neljän vuoden aikana varmasti kouluasioista. Opetuslautakunta ja -virasto eivät ole vielä kertoneet, millainen työryhmä ryhtyy järjestelemään Pohjankartanon, Karjasillan ja Kastellin koulutila-asioita. Ehkä odotellaan kunnallisvaaleja.
Lokakuun 24. päivä valitaan valtuustokaudelle 2005-2008 uudet kaupunginvaltuutetut. Ehdokkaita on Oulussa 519. Rekisteröityjä puolueita vaaleihin osallistuu yhdeksän ja lisäksi löytyy yksi yhteislista.
Valtuusto uudistuu varmuudella, sillä 11 nykyistä valtuutettua luopuu suosiolla. Lisäksi Oulun kaupunginvaltuuston paikkamäärä nousee kahdeksalla 67:ään. Ouluun saadaan näin ainakin 19 uutta kaupunginvaltuutettua.