Seisoskelin sorsanpyynnin aloituspäivänä Ämmän kallioilla siinä kohtaa, jossa Kalajoki purkaa vetensä mereen. Joki ei kiirehdi juoksuaan sillä kohdin ja virtaus on laiskanlainen, sillä vastassa lainehtivat Pohjanlahden aallot.
Siinä tupakoidessani havahduin joella liikkuvaan suureen havukasaan. Mietin, onko se kuusen latva, vaiko poikasten havumaja. Karannut yläjuoksulta virran vietäväksi.
Mutta mitä kummaa, tämä neulaskasa liikkuu vastavirtaan, ja tulee minua kohden.