Regina: Puutarhatrilogia, 2009.
Puutarhatrilogian Sain levyt joita et halua kuunnella -kappaleen nimi kuvastaa monen tuntemuksia Reginan kahdesta edellisalbumista. Toiset tykkää, toiset ei – ihan niin kuin Dr Pepperin kirsikkakolastakin.
Piti niistä tai ei, niin Puutarhatrilogia on suuri harppaus Katso maisemaa ja Oi miten suuria voimia
-levyjen kylmästä elektropopista. Tuskin kaikki nauttivat kolmannestakaan, mutta ei siihen ole onneksi pyrittykään: Regina kuulostaa edelleen omaehtoiselta, tyylitajuiselta itseltään – tosin sillä erotuksella, että kappaleet ovat kaikin puolin aikaisempaa taidokkaammin kirjoitettuja ja toteutettuja.
Edellislevyjen äänimaailmaan ihastuneiden iloksi rumpukoneet ja syntetisaattorit tahdittavat uutuuttakin, vaikka kokonaissoundi on aikaisempaa orgaanisempi, koneettomampi. Siitä kieli jo viime vuonna julkaistu, pianovetoinen Saanko jäädä yöksi? -single, jossa on jopa yksi sointu vähemmän kuin peruspunkissa. Enempää ei aina kaipaakaan.
Aviopari on kirjoittanut levylle erolauluja, joiden epätodellisuus vaikuttaa uskottavalta samalla tavoin kuin pallojen valtaamat unimaisemat albumin kansikuvissa. Luonnollisesti kolmeen osaan jaettu Puutarhatrilogia on kiehtova albumi, jolle povattu klassikkostatus jää nähtäväksi.
Yhtä asiaa on syytä tähdentää. Helsinkiläistynyt pariskuntabändi on trio, mutta se Reginan kolmas tyyppi jää toistuvasti mainitsematta. Lauluista ja niiden sanoituksista vastaavan Iisa Pykärin sekä säveltäjä-kielisoittaja Mikko Pykärin lisäksi kokoonpanoon kuuluu rumpali-perkussionisti Mikko Rissanen. Trilogian tekoon on tarvittu vähintään kuutta kättä.