Kaikki Suomen kaupungit haluavat olla kuin Tampere. Tampereen suosiolla on syynsä, joista yksi on ratikka. Päätöksenteko ei ollut Tampereellakaan helppoa: raitioteistä väännettiin pitkään ja niitä vastustettiin, mutta nyt ratikka on sensaatio ja sitä laajennetaan.
Siirtykäämme hetkeksi länsinaapuriin. Ruotsin Norrköping oli harvoja kaupunkeja, jotka eivät repineet raitioteitä 1960- ja 1970-luvuilla. Toisin kävi esimerkiksi Turulle. Norrköpingin keskustaajamassa asuu 87 000 ihmistä, ja silti ratikka toimii ja sen laajennusta suunnitellaan. Pelkästään Oulun kaupungin alueella asuu taajamassa 184 000 asukasta ja Kempeleessä 20 000 lisää. Oulun keskustaajama on siis yli kaksi kertaa suurempi kuin Norrköpingin. Ei siis voi sanoa, että Oulu on liian pieni raitioteille.
Kaupungin rakenteen pitää mahdollistaa raitiotiet. Oulun asukastiheys on alle puolet Norrköpingin asukastiheydestä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään luonnollinen, ikuinen ja muuttumaton vakio, vaan kaupunki voi ohjata rakennetta poliittisilla päätöksillä.
Loogisinta olisi yhdistää ensin keskusta ja Linnanmaa, koska ne ovat kaupungin kaksi selkeää napaa ja joukkoliikenteen kapasiteetti on niiden välillä lujilla. Kemintien varren rakentaminen ja kaavoitus Välivainiolla ja Alppilassa on jo aloitettu. Kemintien varsi onkin loistava mahdollisuus toteuttaa kestävää, joukkoliikenteeseen tukeutuvaa kaupunkisuunnittelua.
OSL:n runkolinjat ovat täysiä. Vuoroja niihin on hankalaa lisätä, koska keskustan katuverkolla on jo nyt ruuhkaa huipputuntien aikana. Joukkoliikenteen pitäisi siis olla tehokkaampaa. Toimiva joukkoliikenne lisää Oulun vetovoimaa. Lisäksi maan arvo nousee raitioteiden varsilla, joten se on kaupungille hyödyllistä. Tehokas joukkoliikenne on myös ilmasto- ja ympäristöteko.
Pauli Keränen
kuntavaaliehdokas (vihr.), Oulu