Aika ajoin ja varsinkin näin kouluvuoden alkaessa syksyisin tuodaan esiin, että meillä Suomessa on nuoria, jotka eivät tule kouluun tai pakenevat sieltä, vaikka aloittavat koulun. Eri laskelmien tai tilastoiden mukaan näyttäisi siltä, että Suomen oppivelvollisuuskoulussa on tuhansia koulupudokkaita.
Koulusta pois jäävä nuori aiheuttaa toki heti ensimmäisenä kysymyksen, kenen vastuulla ongelma on. Aina voi huutaa sinne ja tänne, mutta koulupudokkuutta voi ymmärtää lääketieteellisesti. Meillä on ainut ollut lapsia ja nuoria, jotka eivät sovellu kouluelämään. Aikaisemmin ei puhuttu erityishäiriöstä tai vastaavista mielenterveyden ongelmista, nykyään esimerkiksi adhd:stä.
Viime torstaina (3.8.2023 muun muassa) saimme lukea Suomen tietotoimiston STT:n jutusta, että suomalainen koulutus on hälyttävässä tilassa. Näin kommentoi uusia Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murto. Hänen mukaansa kouluja ja oppilaitoksia vaivaa resurssipula ja oppimisen tason on laskussa.
Opettajien mielestä uudessa hallitusohjelmassa on koulutuksen kannalta hyviä kirjauksia, mutta myös pettymyksiä. Monen hallitusohjelman kirjausta on opettajien mukaan vielä vaikea arvailla. Rahoitusta monenkaan kohtaan ei ole OAJ:n mielestä vielä turvattu.
Koulujen ongelmista on puhuttua joka vuosia, mutta lienee sanomattakin selvää, että monet ongelmat ovat pahentuneet. Oppilaiden ja koulujen arkea haittaa resurssipula. Koulujen ryhmäkokoa on jouduttu kasvattamaan ja opettajapulaa näkyy arkisessa työssä. Entisten haasteiden rinnalle on tullut uusia puheenaiheita, joihin koulun tulisi vastata rakentavasti. Etenkin rasismi vaatii koululta uudenlaisia käsittelytapoja.
Ei ole syytä epäillä, etteikö koulut osaisi ottaa rasismin vakavasti. Tärkeintä on löytää rakentavia puhetapoja, jotta vaikean aiheen käsittelyssä päästään eteen päin, eikä juututa ennakkoluuloisiin käsittelytapoihin.
Kuten Itä-Suomen yliopiston lehtori Anne-Mari Souto totesi Kalevassa (3.8.2023) on kouluja ja ja opettajia, jotka ottavat rasismin vakavasti, mutta toisaalta tutkimuksetkin osoittavat, että koulu on edelleen yksi keskeisin ympäristö, missä lapset ja nuoret kokevat rasismia.
Rasismi tai muunlainen syrjintä aiheuttaa koulupudokkuutta. Kun nuori kokee jäävänsä jollakin tavalla syrjään lasten valtavirrasta, hän hakeutuu syrjään ja pakenee muualle.
Koulua pitää kuunnella nyt herkällä korvalla, ettei ainakaan uudenlainen epäyhdenvertaisuus nostaisi lisää päätään ainakaan koulumaailmassa. Yhdenvertaisuus voi nousta kouluissa uudella tavalla esille. Sen hallinta on tärkeää, jotta oppimistulokset saadaan säilytettyä suomalaisessa koulujärjestelmässä.
Suomalainen koulu ei tarvitse enää yhtään koulupudokasta. Suomalaisilla kouluilla ja opettajilla on kyllä kykyä käsitellä niinkin vaikeaa asiaa kuin rasismia. Samoin kytkemiseen tulee osoittaa riittävästi rahaa.
Rasismista ei saa tulla uusi koulupudokkuuden syy suomalaisessa korkealuokkaisessa koulujärjestelmässä.