Raksilan vesiliikuntakeskuksen suunnitelmaluonnoksissa autojen parkkipaikkamäärät ovat jo vuoden ajan olleet 230–265 kappaleen tasolla. Viimeisin esillä ollut suunnitelma kuitenkin yllätti, kun kaupunki oli romauttanut parkkipaikkojen määrän 150–182 kappaleeseen.
Tehtyjen liikenneselvitysten mukaan autoilun tarpeeseen vastaaminen vaatisi jopa 275 parkkipaikkaa. Edellä mainittua lukua, eikä muitakaan yli 200 parkkipaikan kirjauksia uusimmissa aineistoissa enää näy.
Erikoista tässä prosessissa onkin ollut se, että kaupunki meni muuttamaan merkittävästi aineistoa ja kirjauksia niin, että autopysäköinnin tarve näyttäisi vähäisemmältä. Ihmetystä herättää myös liikenneselvityksessä olleiden raporttien (Liikennetuotos ja pysäköintikuormitus) häviäminen, jotka vielä aiemmin olivat mukana aineistoissa.
Vanhalla uimahallilla on ollut 152 parkkipaikkaa ja kävijät tietävät, että pysäköinti on ollut jatkuvasti kuormittunut ja parkkipaikkaa on ollut haastava löytää. Selvityksien mukaan uuden vesiliikuntakeskuksen kävijämäärien arvioidaan nousevan nykyisestä noin 600 000:sta noin 800 000:een kävijään, eli yli 30 prosenttia nykyiseen verrattuna.
Autoilu on Oulussa suurin liikkumismuoto. Liikenneselvityksen mukaan uimahallille tullaan 68 prosenttisesti omalla autolla, ja tarpeeseen vastaaminen kunnolla vaatisi 275 parkkipaikkaa.
Suunnitelmissa on kuitenkin hyvin vahvasti nojattu toivomusolettamiin, että ihmiset siirtyisivät autoilusta muihin liikkumismuotoihin. Tätä ei kuitenkaan puolla esimerkiksi vasta tehty Spaty ry:n tutkimus, jonka mukaan suomalaisista suuri enemmistö ei usko, että autojen määrä ja käyttö sekä pysäköintipaikkojen tarve vähenisivät tulevaisuudessa.
Suunnitelmassa pyöräpaikkojen määrä tontilla on laitettu reilusti ylipainoon tarpeeseen nähden. Syksyn tullessa ja talvella Oulussa auton käyttö kasvaa entisestään, ja pyöräily vähenee. Kesällä pyöräillään enemmän, mutta käydään myös muualla uimassa kuin uimahalleissa. Joukkoliikenteen osuus kulkumuodoissa on hyvin pieni. Ratikkavaraus vaikuttaa jo liiaksikin tontille tehtäviin ratkaisuihin. Ratikasta ei ole mitään päätöksiä olemassa, ja kun tiedetään sen kannattamattomuus (kallis ja lisää vain prosentin julkista liikennettä), pitäisi jo miettiä sen poistamista suunnitelmista.
Aineiston muuttaminen kaunistelee pysäköinnin tarvetta alaspäin ja selvitysraporttien hävittäminen vahvistaa sen, että suunnitelmia on haluttu valmistella vastoin oululaisten tarpeita ja selvityksestä saatuja tuloksia. Voidaan puhua ”autoilun hankaloittamisesta”. Lainaus suunnitelmasta: "Liian hyvään pysäköinnin kapasiteettiin pyrkiminen tekee yksityisautoilusta houkuttelevaa".
Miksi näitä suunnitelmia muuteltiin aiemmasta niin merkittävästi, tuoden siten yllätyksen poliittiseen päätöksentekoon? Tulemme esittämään autopysäköinnin määrän nostamista tasolle, joka vastaa liikenneselvityksissä esille tuotuja pysäköinnin todellisia tarvemääriä. Näin varmistamme, ettei tulevaisuudessa synny liikenteellisiä ongelmia ja uimahallin saavutettavuus on sille vaadittavalla tasolla.
Jukka Huotari
kaupunginvaltuutettu (ps.), yhdyskuntalautakunnan jäsen, Oulu