Eduskunta hyväksyi keskiviikkona tiukassa äänestyksessä jatkon niin sanotulle rajaturvallisuuslaille. Poikkeuslaki vaati eduskunnan 5/6 enemmistön eli vähintään 166 edustajan tuen. Jatkon puolesta äänesti 168 kansanedustajaa.
Laki on nyt voimassa vuoden 2026 loppuun. Jatkoa vastustivat vasemmistoliitto kokonaisuudessaan, RKP:n Eva Biaudet ja kuusi SDP:n kansanedustajaa. Vastustajat vetosivat Suomen perustuslakiin, EU-oikeuteen, kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen moraaliseen vastuuseen suojelua tarvitsevien ihmisten auttamisessa.
SDP:n Timo Harakka perusteli vastustavaa kantaansa lähinnä sillä, että eduskunnalla ei jää valtaa torjua ihmisten perusoikeuksiin puuttuvan poikkeuslain käyttöönottoa.
Rajaturvallisuuslaki eli laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi on laadittu ennen kaikkea Venäjän pahantahtoisia aikeita vastaan. Kokemuksia Venäjän hybridivaikuttamisesta rajalla Suomi on saanut pariinkin kertaan, ensin vuodenvaihteessa 2015 – 2016 ja taas loppuvuonna 2023.
Tuolloin Venäjän ohjasi Suomen rajalle turvapaikanhakijoiksi suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia, joiden matkustusasiakirjat olivat puutteellisia. Toiminnan ilmeinen tavoite oli jännitteiden synnyttäminen Suomessa.
Rajaturvallisuuslaki tuli voimaan heinäkuussa 2024 vuoden ajaksi. Laissa määritellään se, millä edellytyksillä Suomi voi rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottoa valtakunnanrajalla. Laki myös mahdollistaa tulijoiden käännytyksen tietyissä tilanteissa saman tien.
Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikat pantiin säppiin jo aikaisemmin, loppusyksyllä 2023.
Iso periaatteellinen kysymys on vastedeskin se, miten Suomen turvallisuus ja toisaalta Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset punnitaan keskenään. Eduskunta otti tiistaina selvän kannan sen tueksi, että turvallisuus menee ihmisoikeussitoumusten edelle.
Asialle on helppo löytää perusteita. Se, että rajoilla on nyt ollut rauhallista, ei kerro tulevasta mitään. Hybridivaikuttamiseen kuuluu se, että sen kohde pidetään epävarmuudessa ja varautumistilassa. Jos varautumista höllätään, on ilkeämieliset toimet helppo panna vauhtiin.
Toisaalta vahvasti perusteltu on myös rajaturvallisuuslain vastustajien argumentti siitä, että kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä erityisesti pienille valtioille. Tämän perustelun esittäminen ei ole putinismia tai Venäjä-mielisyyttä, oikeastaan kaikkea muuta kuin sitä.
Kun rajaturvallisuuslaki on saanut jatkoajan on mahdollista myös kysyä, onko itärajan jonkin ylityspisteen avaaminen henkilöliikenteelle kokeiluna mahdollista. Se tylsyttäisi terän myös Suomessa asuvien Putinille myönteisten venäläispiirien puheilta, joiden mukaan Suomi kohtelee täällä asuvia venäläisiä huonosti.
Jos Venäjä järjestää ongelmia rajalle, se saadaan nopeasti kiinni.