On itsestään selvää, että ehdokas, joka käyttää vaalimainontaan kymmeniä tuhansia euroja, on ottanut vaalitukea jostain. Lottorivin saa eurolla -- oman rahan heittäminen epävarmaan vaalityöhön on kallista lottoa. Kansanedustaja tienaa puhtaana neljässä vuodessa suunnilleen 160?000 euroa ja sen eteen pitäisi vielä tehdä raskaasti töitä. Paljon mainostavan ehdokkaan puolueen nimestä voi päätellä, miltä taholta vaalituki on tullut.
Vaalituki on herättänyt paljon arvostelua ja keskustelua. Mutta viime kädessä syypäitä rahan valtaan yhteiskunnallisista asioista päätettäessä ovat itse äänestäjät. Niin kauan kuin he äänestävät runsaasti rahaa käyttäviä ehdokkaita, rahaa käytetään paljon.
Kun vallalla on yleinen oletus, että kansanedustajan paikka maksaa 20?000--50?000 euroa kampanjakuluina, käyttävät "vakavasti otettavat" ehdokkaat rahaa tuon verran. Koska äänestäjä useinkin haluaa olla voittajan puolella, hän myös arvioi läpipääsymahdollisuuden ehdokkaan käyttämän rahamäärän mukaan.
Rahan -- ehdokkaita tukevien taustaryhmien -- valta ei poistu kuin siten, että äänestäjät muuttavat äänestyskäyttäytymistään ja alkavat äänestää niitä ehdokkaita, jotka käyttävät kampanjaan joko vähän tai ei ollenkaan rahaa. Kun eduskuntaan on valittu muutama ehdokas pienellä budjetilla, muuttuu muidenkin kampanjointimalli kohtuullisemmaksi.
Niin kauan kuin raha ratkaisee läpimenon, ovat kansanedustajat enemmän rahoittajiensa kuin äänestäjiensä asialla. Jos rahalla saa ääniä, on ensisijaista turvata rahoituksen jatkuminen.
Köyhien Asialla olevaa rahamiehet eivät tue -- köyhän etu ja rahapiirien etu eivät kulje käsi kädessä. Siksi köyhyys on rajusti kärjistynyt. Muutos tapahtuu vain, että äänestäjät muuttavat äänestyskäyttäytymistään. On katsottava mainoksen taakse, ei mainoksen kokoon ja esiintymistiheyteen. Josko tällä kerralla....?
Timo Krogerus kansanedustajaehdokas Köyhien Asialla rp Kajaani