Tuntemani varusmies suoritti armeijan aliupseerina. Hän oli hyvin motivoitunut koulutukseen. Motivaatiota ja sisukkuutta siihen tarvittiinkin muun muassa tautikierteiden vuoksi. Taudit olivat jatkuvasti läsnä; muun muassa adenovirukset, Rinot ja hinkuyskä. Maskien ja käsidesin käyttöä, sekä yksikköjen sulkeutumista omiin tiloihin ajoittain tehostettiin. Ehkä näistä oli vähän apua.
Tuntemani varusmies sairastui heti aluksi flunssaan. Sitä ei pystynyt alokasoloissa hoitamaan riittävästi, ja se muuttui poskiontelotulehdukseksi, jota ei diagnosoitu varuskunnan sairaanhoidossa, vaan siihen haettiin kotilomalla hoito yksityiseltä sektorilta. Puolustusvoimat korvasivat lääkkeet. Heti päälle seurasi Rinoviruksen aiheuttama korkea kuume.
Nuori joutui varuskunnan sairasosastolle. Yskän lisäksi kuumeilu sahasi neljässäkymmenessä. Keuhkokuvia ei otettu heti ja kun ne lopulta otettiin, todettiin keuhkokuume.
Nuori sairasti armeija aikanaan kaksi keuhkokuumetta, kaksi poskiontelotulehdusta, mahataudin sekä hinkuyskän ja adenoviruksen samanaikaisesti. Antibioottikuureja hän joutui syömään vuoden sisällä viisi kertaa, yhden kerran tupla-antibiootit. Hän sairastui myös astmaan. Nähtäväksi jää toipuvatko keuhkot armeijan jälkeen. Sisäilmaongelmaa ei sotilaslääkärin mukaan kasarmien tiloissa ole.
Olen saanut toisenlaista ymmärrystä kasarmien sisäilmaongelmista työskennellessäni kutsuntaterveystarkastusten parissa opiskeluhuollossa. Varuskunnissa on tehty pieniä pintaremontteja. Vältyttäisiinkö sairastumisilta, jos majoitustilat uusittaisiin perusteellisesti? Lisäisikö se myös sotilaiden motivaatiota ja kykyä suorittaa puolen vuoden sijasta yhdeksän kuukauden tai vuoden mittainen palvelus? Tautikierteessä voi poissaoloa tulla runsaasti. Koulutukseen tulee lisäpäivistä huolimatta aukkoja, esimerkiksi leiriolosuhteista poissaolot.
Varuskunnan sairaalaosastolla ei ole henkilökuntaa kello 15 jälkeen eikä viikonloppuisin. Potilaat ovat lääkintämiesten seurannassa. Varusmiehillä ei mitenkään voi olla osaamista ja vastuuta potilashoidosta. Sairastuneet jäävät ilman hoitohenkilökuntaa pitkiksi ajoiksi, usein niin huonokuntoisina, ettei kotihoitoonkaan voi heitä passittaa.
Sairastumiset tulisi hoitaa niin, että kasarmille palattaisiin vasta täysin terveenä. Jos poissaolo olisikin tuolloin pitkä, se suojelisi kuitenkin jälkitaudeilta. Huonokuntoisena palveleminen ei ole kenenkään etu. Kasarmille on aina palattava määräajassa, vaikka sairaana. Siviililääkärin todistus kelpaa vain yhdeksi vuorokaudeksi.
Määrärahoja puolustusvoimille tullaan lisäämään. Näistä rahoista on syytä laittaa osa tautikierteiden ehkäisemiseen ja hoitohenkilökunnan palkkaamiseen. Rokotuksia tulisi lisätä. Esimerkiksi punkkirokotteesta on pitkäaikainen hyöty.
Mitkään laitteet tai ammukset eivät toimi ilman osaavia sotilaita. Tarvitsemme vahvat ja motivoituneet joukot maatamme puolustamaan.
Sinikka Pirttisalo
terveydenhoitaja, Oulu