Kun tulin Ouluun toukokuun alussa 1975 puistosuunnittelijaksi, valmistui Erkki Yrjänäisen rakentamat kerrostalot Tiilitielle sen kesän aikana.
Varasin Tiilitie 6:sta itselleni yksiön, joka oli silloin minulle sopiva poikamiehen yksin asuttavaksi. Pääsin muutaman viikon kuluttua muuttamaan siihen.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin aurinkoisena kesäpäivänä juhannuksen jälkeen lähdin pyörällä kamera mukanani, katsomaan alkuvuosinani suunnittelemieni puuistutusten tämänhetkistä vaihetta.
Tiilitie 6:ssa oli nyt parhaillaan menossa suuri peruskorjaus. Silloin tein tontille istutussuunnitelman, jonka mukaan istutettu pensasaidanne oli korallikanukkaa ja talojen edessä viherkaistalla oli rivi pihlajia.
Viereisen Tiilitien istutussuunnitelman tein vuonna 1977, jolloin istutetut rauduskoivut ovat kasvaneet viherkaistalla jo pian viisikymmentä vuotta.
Siirryn pyörällä Haapalehdontiellä Maanmittarintien alkuun, josta aloitan matkan kohti Värttöä. Leveän viherkaistan koivuistutukset olin suunnitellut 1977, jolloin ne myös on istutettu.
Tavallista leveämpi viherkaista mahdollisti puiden istuttamisen ryhmiin pieninä metsikköinä, jolloin niiden välille oli mahdollista jättää vapaita nurmipintaisia alueita. Näin pyöräilyreitistä sai moni-ilmeisen ja vaihtelevan.
Tasavälein istutettu puurivi on ikävän yksitoikkoinen. Myöhemmin kun kaavoituksessa ja tiesuunnittelussa viherkaista jätettiin niin kapeaksi, ettei siihen mahtunut kuin yksi puurivi, hain vaihtelua istutusetäisyyksien muuntelulla.
Kaupungin muu maankäytön suunnitteluun osallistunut väki suosi suoria, pitkiä ja tasavälein istutettuja puurivejä, joten niitä oli helppo piirrellä enempää asiaa miettimättä.
Puistosuunnittelijana halusin tuoda kasvillisuutta rakennetun kaupunkirakenteen sisälle mahdollisimman paljon. Yksi puu tai puurivikään ei korvaa pois kaadettua metsää.
Siirryn Parkkisentien varteen Erkkolansillan pohjoispäähän. Runsaat ja tiheät puuistutukset liittävät tiet ja siltarakenteet luontevasti muuhun ympäristöön.
Erkkolansillan eteläpuolella tie jatkuu Oulunsuuntienä. Sen ympäristösuunnitelman tein 1988 ja istutustyöt tehtiin samoihin aikoihin ja silta valmistui 1989.
Samana syksynä kaupunginpuutarhuri Reino Toivosen äkillisen kuoleman vuoksi minut valittiin vs. kaupunginpuutarhurina hoitamaan hänen töitään varsinaisen virkatyöni ohessa runsaan vuoden ajan, kunnes uusi saatiin valittua.
Oulunsuuntieltä lähtee Erkkolansillan eteläpuolelta Kasarmintie, jonka ympäristösuunnitelman tein 1979.
Samalla suunnittelin myös Värtönpuiston, jonka halusin säilyttää niittymäisenä niin, että näkymä Kasarmintieltä Oulujoelle säilyy riittävän esteettömänä.
Värtönpuistoon istutettiin silloin tervaleppiä, "pohjolan tammia", jotka ovat viihtyneet hyvin. Värtön asutuksen ja Kasarmintien välisellä viherkaistalla jatkuu edelleen sama tiheiden koivuryhmien teema.
Värtönpuiston uimarannan viereisellä nurmikentällä on kesän lämpimillä ilmoilla auringonottajia runsaasti. Nallikarin lisäksi siellä voi nähdä vesimaiseman esteettömänä.
Eino Heikkinen
eläkeläinen, Oulu