Ei ole totta. Kirkuvankeltaisessa syyspäivässä Oulun Vaaranpuistoon ilmestynyt tyhjyys on kuin huutomerkki.
”Aloitetaan kaatamalla huonokuntoiseksi arvioitua puustoa” on kyllä kuulostanut lievästi pahaenteiseltä, mutta työmatkareitin vehreintä osuutta onkin kohdannut hortonominen teurastus.
Hyvästi kaikki uurteiset rungot, hyvästi puistopolun haviseva kunniakuja ja ojanvarressa kohteliaasti kumarrelleet puuvanhukset.
Peruskorjaukseen menneen puiston ympäristösuunnitelma ei anna aihetta näihin maailmanlopun tunnelmiin. Asvalttikenttien sijaan se lupailee entistä monipuolisempaa puustoa. Punasaarnia, japaninpihlajia, serbiankuusia ja metsälehmuksia. Kukkaniittyäkin.
Pelkään silti, että tulollaan on jotain liian muotoon istutettua, liian vähän rönsyilevää.