Olemme alkuvuonna kokeneet kovimpia pakkasia miesmuistiin. Tämän kaltaisissa tiukoissa tilanteissa koko energiajärjestelmä ja sen toimivuus testataan monella tapaa.
Mediassa onkin ollut esillä pörssisähkönhinta sekä sähkön hintavolatiliteetin rajoittaminen kuluttajan kannalta. Tällä hetkellä kuluttajamarkkinassa sähkön kulutusta ja tuotantoa mitataan tuntitasolla, mutta Suomessakin on tehty lainvoimainen päätös siirtyä nopeatempoisempaan 15 minuutin aikajaksoon. Tämä tarkoittaa, että data siirtyy asiakkaan nähtäville entistä nopeammin ja kulutusdata on entistäkin tarkempaa.
Yleisesti ottaen tasaisuus ja ennakoitavuus sähkömarkkinoilla ei välttämättä kuitenkaan ole vielä kasvamassa. Ylätasolla voimme todeta, että sähkömarkkinat toimivat. Kova kysyntä vaikuttaa markkinahintoihin nostavasti ja kohonnut markkinahinta vaikuttaa kysyntään alentavasti.
Sähköntuotantokapasiteetin lähestyessä huippuaan voimme kuitenkin joutua miettimään sähkön riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Vaikka kuluttajalla olisi kiinteähintainen sähkösopimus, niin näissä tilanteissa järjestelmä edellyttää kulutuksenjoustoa kaikilta. Toistaiseksi suomalaiset ovat kiitettävästi joustaneet mukavuudestaan ja järjestelmätasolla sähkönsäästö on ollut merkittävää.
Sähköpulatilanteeseen emme ole onneksi vielä joutuneet. Isoa kuvaa tarkasteltaessa huolena kuitenkin on, että jos kuluttajia ja yrityksiä suojataan liiaksi sähkön hintavaihtelulta emmekä sitä myöten saa aikaan todellista sähkön kulutuksen laskua, joudumme rajoittamaan sähkönkäyttöä järjestelmätasolta kierrättämällä sähkökatkoja hallitusti. Esimerkiksi niin sanottu ”hintakatto” johtaisi vääjäämättä kysymykseen sähköpulasta.
Markkinat siis toimivat, mutta mitä tehdä hintapiikeille?
Sääriippuvainen mutta päästötön sähköntuotanto on syrjäyttänyt toivotusti fossiilisen sähköntuotantokapasiteetin markkinoilta. Lopputuloksena on vastuullinen sähköjärjestelmä, mutta jonka sähkön tarjontakäyrä on kieltämättä liian äkkijyrkkä. Eli hinnan noustessa tuulettomina hetkinä 500 eurosta vaikkapa 2 000 euroon, ei se juurikaan nosta sähköntuotantoa, mutta vaikuttaa sähkön kulutukseen ja siten tasapainottaa järjestelmää.
Tarvitsemme siis sääriippumatonta, varmaa sähköntuotantokapasiteettia lisää varmistamaan, että nykyinen kapasiteetti pysyy markkinalla jatkuvasti käyttökunnossa.
Karu tosiasia kuitenkin on, että Suomi ei saavuta tavoittelemaansa toimitusvarmuustasoa 2020-luvulla. Tätä todentaa myös uusi ENTSO-E raportti. Energy only -markkina ei yksinään riitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, jossa sähkön tuottajat saavat korvauksen sähköstään varttitunneittain päivittyvän pörssihinnan mukaisesti.
Jotakin tarvitsee todellakin tehdä. Ensimmäisenä pitäisi pystyä pitämään kaikki olemassa oleva tuotanto kiinni markkinassa. Suomessa lämmön tarpeen mukaan automaattisesti oikeaan suuntaa joustava tuotantomuoto on kaupunkien lämmön ja sähkön yhteistuotanto. Tämä tarkoittaa, että sähköntuotanto kasvaa kaukolämmön tarpeen noustessa.
Esimerkiksi Oulussa 5. tammikuuta 2024 tehtiin lämmöntuotannossa kaikkien aikojen ennätys 685 megawattia, sähkön tarpeen ollessa noin 250 megawattia. Onneksi meillä on hajautettu energiajärjestelmä ja onneksi meillä on kaukolämpö. Suomen tasolla sähkön kysynnän ollessa noin 15 000 megawattia, kaukolämpö kattaa noin 12 000 megawatin tarpeen pois sähkömarkkinasta.
Energiayhtiön kannalta siirtyminen varttituntikauppaan tuo merkittävän haasteen sääriippumattoman tuotannon kannalta. Kuinka yhdistetään 15 minuutin markkina ja 40 vuoden investoinnin pääomatarve ja kannattavuus?
Kuinka pidämme olemassa olevan, varman yhteistuotantokapasiteetin kannattavana, jos sesonkiluonteisesti sähkö on erittäin halpaa, jopa negatiivista, kalliita tehontarvehetkiä varten?
Energiayhtiönä odotamme hallitusohjelmassa olevan kapasiteettimekanismin tuovan ratkaisuja, jonka lopputuloksena sääriippumaton, varma ja teholtaan taattu sähkö pysyy markkinassa myös halpoina aikoina.
Muuttuvilta kuluiltaan halpa sääriippuvainen sähkö kuuluu olla eri hintaista kuin varma taattu sähkö. Se on juurisyy pumppuvoimalaitosten syntymättömyyteen ja myös kapasiteetin poistumiseen markkinoilta, joka tuo kuluttajille ei toivotut hintaheilahtelut.