Kävi juuri niin kuin moni odotti – ja mikä Venäjällä on käynyt tutuksi: Vladimir Putinin vastustus vie hengen.
Palkka-armeijapomo Jevgeni Prigozhinin kuolema ei ollut yllätys hänen joukkojensa juhannuskapinan, "oikeudenmukaisuuden marssin", jälkeen. Tapahtuma oli äärimmäinen nöyryytys Putinille. Maan armeija vastasi kapinointiin haluttomasti, eliitti piileskeli kulisseissa ja venäläiset Rostovin kaduilla halusivat kuvauttaa itsensä presidenttiä uhmaavan suurrikollisen kanssa.
Odottamattominta Prigozhinin surmassa oli se, että Putinin kostoa piti odottaa niin pitkään. Ehkä Prigozhin sai elää tähän asti, jotta Wagnerin joukkojen tulevasta roolista saatiin sovittua – jonka jälkeen itse johtaja voitiin eliminoida.
Todennäköisesti Prigozhin arvioi tarkasti, mitä syö tai juo ja liikkuuko korkeissa taloissa avoimien ikkunoiden ääressä. Lentokone useamman kilometrin korkeudessa oman maan ilmatilassa ei kuitenkaan sekään ollut turvallinen paikka.
Torstaina Kreml ei kiirehtinyt esittämään arvioita koneturman syistä tai esittämään uhrien omaiselle surunvalittelua. Eivät venäläiset sitä ehkä odottaneetkaan. Useimmat oivalsivat heti, mistä tapahtumassa oli kyse.
Putin antoi äskettäin ymmärtää, mikä on petturien, siis hänen pettäjiensä, kohtalo. Nyt se nähtiin.
Osuiko koneeseen ohjus vai oliko siellä pommi, ehkä selviää. Rikostutkijat joka tapauksessa tietävät, millaista loppuraporttia heiltä odotetaan.
Oma ohjus tai oman maan turvallisuuspalvelu ei voi olla syyllinen, eikä tuhotyön tilaajakaan selviä. Kansalaiset tietävät, että viranomaiset valehtelevat, ja viranomaiset tietävät, että kansalaiset tietävät heidän valehtelevan.