Presidentinvaalit ja uhatut lakot ovat ovella. Ay-suhteet ja talouskehitys ovat varmasti lähitulevaisuuden tärkein kysymyksemme. Miksi presidenttiehdokkaamme ovat siitä aivan hiljaa! Vain Olli Rehn on tehnyt asiasta aloitteen ja ollut aktiivinen. Kyllä vastakkainasettelusta pitäisi päästä eteenpäin. Yksi sairauslomapäivä ei saa nostaa mielenosoitusuhmaa.
Sakari Heikkinen, taloushistorian emeritusprofessori Helsingin yliopistosta, pitää Suomen taloutta ”mainettaan parempana” (HS 4.1.) Hän ei huomioi tai unohtaa kirjoituksessaan kaksi oleellista, isoa asiaa.
Ensinnäkin vuosina 2015–2023 talous todella kasvoi muita EU-maita nopeammin. Saavutimme kilpailijoitamme, mutta emme tarpeeksi. Siihen vaikutti eniten Sipilän hallituksen vaivoin aikaansaama kiky-sopimus. Sitä on saanut rajatta arvostella, ja sen päätökset on jo pääosin kumottu työmarkkinoilla. Marinin hallitus tuhlasi heti alkuun sen luoman noin yhden miljardin euron puskurin. Kiky on peruttu ja haudattu, eli mistä luodaan uusi kiky?
Toinen häneltä huomiotta jäävä seikka oli, että isoa, vanhenevan väestön lisääntymistä, kestävyysvajetta, ei ole vielä juuri ollenkaan korjattu. On totta, että työikäistä kohti laskettu BKT on noussut. Mutta kun työikäisen väestön osuus on vähentynyt ja eläkeväestön osuus noussut, ja nousee vielä rutkasti, niin ongelma vain kasvaa.
Kyllä nyt edessä olevia lakkoja pitää osata tarkastella myös näiden kahden, menetetyn kilpailukyvyn ja hoitamattoman kestävyysvajeen, näkökulmasta. Ja sitten meillä on kunta- ja hyvinvointialuetasolle tehty vielä yksi ylivoimainen lisälasku, 5,5 prosentin palkankorotus hoitoaloille.
Hannu Kemppainen
emerituskansanedustaja, Kajaani