Markku Myllylä kirjoitti (Kaleva 2.9./Lukijalta) näkemyksiään Inarin Kaamasessa sijaitsevan Kutuharjun koeporotarhan tutkimuksesta ja porojen ympärivuotisesta tarhauksesta. Haluamme oikaista kirjoituksessa esiintyneitä virheellisiä väittämiä koetarhan poroista, niiden hoidosta ja ruokinnasta sekä koetarhan tutkimuksesta. Myös porojen ympärivuotisesta tarhauksesta tuomme esiin tutkimukseen perustuvaa tietoa.
Kutuharjun koeporotarha Inarin Kaamasessa on perustettu kokeellista porontutkimusta varten vuonna 1965. Paliskuntain yhdistys ylläpitää koetarhaa ja Luonnonvarakeskus sekä useat kotimaiset ja ulkomaiset laitokset tekevät siellä tutkimusta.
Koetarhan alue (44 neliökilometriä) on jaettu aidoilla eri vuodenaikoina laidunnettaviin alueisiin. Koetarhan eloporomäärä, noin 120 poroa, on lähellä porotiheyttä, joka viereisissä paliskunnissa on.
Koetokkaa ei ruokita tarhoissa ympärivuotisesti. Porot laiduntavat vapaana luonnonlaitumilla kesäkuun alusta marraskuuhun. Talvella luonnonlaitumilla laiduntavalle koetokalle annetaan lisärehua tarpeen mukaan. Ainoastaan tarharuokintaa edellyttävissä kokeissa poroja pidetään talvella pienemmissä aitauksissa. Siten koetokan hoito ja ruokinta vastaavat niitä käytäntöjä, joita harjoitetaan yleisesti poronhoitoalueella. Myös pedot aiheuttavat koetokassa vuosittain menetyksiä.
Poronhoito kamppailee tänä päivänä monien vaikeuksien keskellä. Laidunten pirstoutuminen ja väheneminen, suurpedot, ilmastonmuutos muuttuvine sää- ja laidunolosuhteineen, uudet sairaudet ja loiset sekä hoito- ja ruokintakulujen nousu haastavat yhä enemmän poronhoitoa ja sen sopeutumiskykyä. Koetarhalla tehtävä tutkimus tuottaa osaltaan tietoa, joka auttaa poronhoitoa sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
Myllylän ajama porojen ympärivuotinen tarhaus ei ole ratkaisu poronhoidon haasteisiin. Tutkimuksessa sen on todettu olevan sekä porojen terveyden ja hyvinvoinnin että poronhoidon tuottavuuden ja kannattavuuden osalta erittäin huono vaihtoehto nykyisiin hoitomuotoihin verrattuna (Maijala ja Nieminen 2004). Porojen pysyvä sulkeminen aitauksiin ei myöskään palauttaisi voimakkaasti muuttuneita talousmetsiä entisen veroisiksi talvilaitumiksi (Kumpula ym. 2014).
Asioiden yksipuolistaminen ja kärjistäminen ei ole oikea keino alueellisten ristiriitojen ratkaisemiseen poronhoitoalueella. Kuusamon alueelle tehdyssä tutkimuksessa Luken ja Arktisen keskuksen tutkijat (Hiedanpää ym. 2020) korostivat vuorovaikutuksen ja yhteistyön sekä yhteisten keinojen ja ratkaisujen etsimistä poronhoitoalueella esiintyvien ongelmien ja ristiriitojen ratkaisemiseen. Tosiasioiden tunnistaminen ja luotettavan tutkimustiedon hyödyntäminen edistävät oikeiden toimintatapojen löytymistä.
Jouko Kumpula, Antti Pekkarinen
erikoistutkijat, Luonnonvarakeskus
Katariina Manni
tutkija, Luonnonvarakeskus