Kevään kuntavaalien keskeisimmän teeman tulisi olla koulutus, nimittäin se on kuntien suurin ja tärkein järjestettävä lakisääteinen tehtävä kattaen budjetistakin noin 70 prosenttia. Lakisääteisyys määrittää raamit minimille, mutta jättää paljon mahdollisuuksia kuntiin. Sen vuoksi koulut ja perheet ovat usein eriarvoisessa asemassa niin kunnasta kuin asuinpaikastakin riippuen.
Koulutuksesta on kiinnostavaa keskustella, sillä jokainen on käynyt koulun, jokainen tietää, millä keinoin omana aikanaan ratkaistiin käyttäytymisen ongelmat, miten pidettiin kuri ja järjestys tai mitä tapahtui niille lapsille, jotka eivät oppineet.
On myös helppo puhua kännyköiden kieltämisestä ja kännykkäparkeista tai esittää uusia mukavia hankkeita menolisäyksineen tilanteessa, jossa kuntatalouden näkymät ovat haasteelliset ja lapsimääräennusteet osoittavat selkeää laskusuuntaa.
Vaikka harvoin saamme lukea positiivisia uutisia kouluista, tosiasiassa siellä tehdään edelleen erittäin hyvää työtä lasten ja nuorten tulevaisuuden eteen. Näen, että ongelmia nykyhaasteiden selättämiseen pitäisi etsiä osin lainsäädännöstä ja rahoituksen riittämättömyydestä sekä rahoituksen vaikuttavammasta kohdentamisesta.
Nykylainsäädäntö lisää nimittäin kuntien vastuita, mutta ei huolehdi siitä, että rahoitus olisi riittävää. Hyvänä esimerkkinä uudistettu oppimisen tuki. Huolena on, että 100 miljoonaa euroa hujahtaa yleiskatteellisena jo nyt tarjottaviin tukitoimiin, eikä varsinaista muutosta parempaan tulla näkemään.
Toisena esimerkkinä, opettajien oikeudet työrauhan ylläpitämiseen. Oikeuksia on, mutta tiedetäänkö niitä, uskalletaanko niitä käyttää ja onko kouluilla selkeät toimintamallit, joista jokainen pitää kiinni. Ei kännykkä ole sen kummempi kuin energiajuoma tai muukaan tunnilla käteen kuulumaton oppimista häiritsevä esine, jonka opettaja voi kieltää tarpeettomana oppimistilanteessa.
Kysymys tällaisissa tilanteissa kuuluukin, että mitä jos oppilas ei tottele. Siihen uusikaan lainsäädäntö ei tuo kehityskeskustelua parempaa ratkaisua, ja siksi koulujen toimintakulttuureilla sekä järjestyssäännöillä on valtava merkitys.
Tällä hetkellä yhteiskunnassa ja maailmalla tapahtuu paljon, emmekä tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Siksi pidän erittäin tärkeänä huolehtia lasten turvallisesta arjesta ja oppimisen edellytyksistä. On laiskaa väittää, että ainoa keino kuntatalouden tasapainottamiseen sivistyspuolella olisi ryhmäkokojen kasvattaminen tai vaihtoehtoisesti verojen korottaminen.
Näinä aikoina tarvitaan rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja valmiutta ajatella aidosti lapsen näkökulmasta. Perustaitojen oppiminen vaatii riittävät oppimateriaalit, joista harjoitella. Lisäksi lasten ja nuorten tukeminen lähtee yksilöllisestä kohtaamisesta. Koulut eivät tarvitse laajoja moniportaisia kehittäjäorganisaatioita, vaan työrauhaa, arvostusta ja riittävät resurssit.
Suomen koulutusjärjestelmän menestys on perustunut korkeasti koulutettuihin opettajiin ja pedagogiseen vapauteen, jossa on voitu luottaa asiantuntijan asiantuntijuuteen. Näin tulee olla myös tulevaisuudessa. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla oikeus laadukkaaseen koulutukseen ja menestykseen elämässään ja meidän tehtävämme on luoda sille puitteet. Koulutus on tulevaisuusinvestointi.
Pia Hiltunen
kansanedustaja (sd.), kaupunginvaltuutettu, luokanopettaja, Oulu