Edellisten ja nykyisen eduskunnan ajanjaksoilla on tehty suuria päätöksiä, jotka koskettavat meitä jokaista, eli tavallisia ihmisiä. Erityisesti taloudelliset päätökset jäävät askarruttamaan, onko politiikkojen tärkein tavoite toteuttaa vain puolueiden ideologisia periaatteita ja oman edun tavoitteita?
Valtioenemmistöinen Fortum myi vuonna 2013 sähköjakeluverkon liiketoiminnan yksityiselle sektorille ja jokainen voi katsoa sähkönsiirtohintojen nousupainetta omilla sähkölaskuilla. Mutta mikä on politiikkojen vastuu, jos sähkönsiirtohintojen nousupaine lupauksista huolimatta kääntyi veronmaksajille kalliiksi.
Vihreän siirtymän ja siihen liittyvät investoinnit ovat jokapäiväisiä keskusteluita mediassa ja sosiaalisessa elämässä. Mikä on tämän vihreän siirtymän lopullinen hinta ja toimimmeko me jokainen omassa arkisessa elämässä luonnon kantokyvyn mukaisesti? Hyväksymmekö me akkumineraalien louhimisen, tuulivoimapuistot, sähkölinjojen rakentamisen, tekoälysalit, aurinkopuistojen rakentamiset? Suljemmeko me silmämme ja korvamme ilmastonsuojelun alkuperäisiltä tavoitteilta ja nyt kaiken muun luonnonsuojelun romuttamisella.
Kuinka poliitikot ovat ajatelleet datakeskusten merkityksen suhteessa uusiutuvan energian ja säätövoiman rakentamiseksi, kääntyvätkö luonnonsuojelun todelliset tavoitteet hallitsemattomaksi kaaokseksi? Kuka kantaa vastuun nykyisistä ja tulevista päätöksistä?
Voimmeko luottaa, että sähkön riittävyys ja hintataso ei nouse Suomen valtion tärkeimpien henkilöiden eli tavallisten kansalaisten ulottumattomiin. Voisiko pelkkä poliittinen anteeksipyyntö riittää kuittaamaan vähävaraisten ihmisten taloudellinen ahdinko.
Ymmärtääkö poliittinen päätöksentekojärjestelmä ammattiautoilijoiden kasvavien polttoainelaskujen syy–seuraussuhdetta peruselinkustannusten mittavaan kasvuun? Onko muutamalla sentillä aikuisten oikeasti mitään merkitystä ratkaista tätä ongelmaa.
Onko poliitikoilla mitään vastuuta yleisesti ottaen olemassa? Voisiko eduskunnasta pudonnut poliitikko tai puolue vastata oikeusasteissa valheellisista lupauksista jälkikäteen, kuten virkamiesten ja viranomaisten osalta olemme nähneet?
Edellisen eduskunnan ja nykyisen eduskunnan järjestelemät hyvinvointialueet eivät ole tuottaneet tasa-arvoista ja inhimillistä palvelurakennetta. Hyvinvointialueiden perustamista perusteltiin kustannusten mataluuden tavoitteilla ja jokaiselle kansalaiselle tasapuolisella terveyspalveluilla iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Mikä on poliittinen vastuu ja voisiko poliitikko, joka on kannattanut tätä suurta uudistusta, kantaa edes päätöksen vastuullista taakkaa ja miten se käytännössä tapahtuu?
Onko yleensä ottaen poliittista vastuuta olemassa, ja siitä johtuen puolueet ja poliitikot valehtelevat nykyisin, koska he tietävät, että minkäänlaista vastuuta ei ole valheellisten tekojen ja puheiden jälkeen. Voimmeko me siis olettaa, että poliitikkoja itseään heidän omat päätöksensä eivät kosketa, koska heidän oma tulotasonsa ja sopeutusrahat sekä eläkkeet ovat niin suuria, että he selviävät vihreästä muutoksesta, korkeasta dieselin hinnasta ja sote-uudistuksesta, koska he pystyvät maksamaan omat laskunsa, mutta me tavalliset ihmiset emme siihen enää kykene?
Asko Lampinen
kirjailija, Muhos