Oulun kaupunginvaltuutettujen tehtävänä on ajaa oululaisten etua. Heidän on otettava kantaa muun muassa siihen, onko oululaisilla moraalinen velvollisuus auttaa pakolaisia. Rationaalisesti ajatteleva voisi todeta, että onhan meillä omiakin leipäjonossa ja veneen alla. Itse laittaisin aina oululaisten edun muukalaisten edelle, ja nukkuisin seuraavan yönä ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Omien heimoveljien puolustaminen on ihmisen biologiaa.
Osa poliitikoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista elää selvästikin vaaleanpunaisella hattaralla kuorrutetussa ”fantasialandiassa”. Eräs suomenruotsalainen feministi totesi, että Suomi voisi helposti ottaa miljoona pakolaista. Kyseinen henkilö ei ole ilmeisesti koskaan käyttänyt laskutikkua saatikka laatinut budjetteja. Suomen Pankin kyljestä ei edelleenkään löydy ”taikaseinää”, josta voi mielin määrin repiä euroja.
Erään puolueen tavoitteeksi mainitaan anonyymi työnhaku. Miten ihmeessä tällainen utopistinen tavoite käytännössä toteutettaisiin? Pitää olla menettänyt täysin todellisuudentajunsa, jos tällaista roskaa ylipäätänsä sisällyttää puolueohjelmaan. Mainitsin tässä yhteydessä vain pari typerää ehdotusta, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Yksi politiikan keskeisimmistä tehtävistä on luoda toivoa. Toivon ei kuitenkaan pitäisi perustua kukkahatusta vedettyyn ”mutuiluun”, vaan sen pitäisi perustua käsillä olevien faktojen objektiiviseen kokonaisarviointiin. Tällä rakennetaan luottamus, jonka kestävyys edellyttää johdonmukaisia ja vastuullisia tekoja. Pätevältä poliitikolta vaaditaan ennen kaikkea järjestelmien tuntemusta, erinomaista yleissivistystä, kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja henkistä selkärankaa.
Anssi Manninen
terveystieteiden maisteri
kuntavaaliehdokas (ps.)
Oulunsalo