Olemme tällä hetkellä astumassa kynnyksen yli, jossa valitsemme arvojemme pohjalta tuleeko hyvinvointiyhteiskuntamme säilymään tulevaisuudessa.
Olemme jokainen saaneet nauttia hyvinvointiyhteiskunnan antimista, joiden tukipilarit ovat koulutus ja hyvinvointipalvelut. Ajatus siitä, että kenestä vain voi tulla mitä vain on nostanut Suomen aikoinaan koulutuksen kärkimaaksi. Turvallisuuden tunne siitä, että apua on saatavilla, kun sitä tarvitsee. Hoitoon pääsee ja turvallisuudesta huolehditaan ovat olleet avainasemassa suomalaisille menestysyrityksille aikoinaan.
Tällä hetkellä huolestuttavinta kuitenkin on, että kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan usko enää hyvinvointiyhteiskuntaa. Osa arvostaa yhdysvaltalaista mallia, jossa jokainen huolehtii itsestään. Rahalla pääsee korkeakouluun ja rahalla pääsee lääkäriin.
Tällainen malli on toinen vaihtoehto toteuttaa yhteiskunnan palveluita, jos sellainen arvovalinta halutaan. Tällaisesta on myös esimerkki Suomessa, kun korkeakouluihin halutaan ajaa ohituskaistaa ihmisille, joilla on varaa maksaa lukukausimaksuja opinnoista.
Kuitenkin tiedämme, että sosioekonomisesti hyvin toimeentulevien perheiden lapset pärjäävät jo lähtökohtaisesti paremmin koulussa ja tavoittelevat korkeasti kouluttautumista ja saavat opiskelupaikkoja jo avoimista hakukohteista.
Me tarvitsisimme yhteisen suunnan Suomelle, joka panostaa siihen, että osaaminen kasvaa Suomessa, peruspilareista pidetään huolta ja mahdollistetaan siten myös kasvun paikkoja yrityksille. Täällä vallitseva polarisaatio ihmisten välillä on suurin hajottava tekijä hyvinvointiyhteiskunnassa, kun maailmamme keskittyy yksilön pärjäämiseen.
Saga Rasi
varavaltuutettu (sd.), Oulun demarinuorten puheenjohtaja