Hyvinvointialueiden perustamisen myötä koulujen oppilashuoltoon muodostui uudenlainen tarve yhteistyölle, tai oikeastaan hyvin toiminut yhteistyön perinne uhkaa heiketä ja jopa katketa. Aiemmin koulun yhteistyö psykologin, kouluterveydenhoitajan ja koulukuraattorin kanssa oli saumatonta. Koululla toimittiin kunnan hallintokuntarajoista huolimatta yhtenä oppilaan etuja ajavana kokonaisuutena. Moniammatillinen oppilashuolto toimi käytännössä.
Nykytodellisuus on, että koulupsykologipalvelut ovat lähes kaikonneet niistä kunnista, joissa ei ennen ollut ns. koulupsykologeja – hyvinvointialueella psykologin tehtävänkuvana ei näytä olevan asiakkaiden palveleminen vaan byrokratian kukkanen ”yhdennetty tehtävänkuva” –terveyskeskuspsykologi on siten pelkästään terveyskeskuksessa toimiva psykologi, koulun palvelut ovat erikseen.
Jos kunnassa ei ole koulupsykologia, niin sitten ei ole oppilailla ko. palvelua käytettävissään kuin ani harvoin. Tämä vaikeuttaa huomattavasti kouluilla oppilaiden tukeen liittyvää päätöksentekoa.
Kouluterveydenhoitajan tehtävää ei mielestäni nähdä hyvinvointialueella kovin tärkeänä, sillä hänelle kasataan/siirretään uusia tehtäviä koulun ulkopuolelta, vaikka esimerkiksi hoitajalle keskeisesti kuuluvat määräaikaistarkastukset ruuhkautuvat tavalla, joka johtaa aluehallintoviraston puuttumiseen tilanteeseen. Mielestäni em. on pitkälti hyvinvointialueen itsensä rakentama tilanne, johon tulisi saada muutos. Hyvinvointialueen päätöksenteossa näyttäisi olevan vajausta koulun kanssa tehtävän yhteistyön asiantuntemuksesta.
Ei ole olemassa moniammatillisuutta ilman eri alojen asiantuntijoiden yhteistä työpanosta –yhdyspintatyöstä huolimatta kunnan ja hyvinvointialueen väliset yhdyspinnat ovat ajautunee pahasti erilleen. Tähän asiaan on saatava korjaus – toimitaan yhdessä ei toistamme huolimatta. Palautetaan aito moniammatillisuus koulun ja hyvinvointialueen väliseen yhteistyöhön alueen nuorten ja lasten parhaaksi. Nuorissa on tulevaisuus.
Juha Piirala
perusopetuksen rehtori, aluevaaliehdokas (kok.), Muhos