Kun puhutaan Siikajoen ambulanssipäivystyksen lakkauttamisesta (Kaleva 6.2.) hyvinvointialue Pohteen rahanpuutteen vuoksi, unohdetaan potilasturvallisuus. Sairaankuljetuksen päivystyksen pitäisi olla ympärivuorokautista, sairauskohtaus ei katso kelloa milloin se sattuu kohdalle.
Jos Ruukin ambulanssia ei ole, alueelle tulee iso tyhjiö, kun esimerkiksi Vihannissa ja Rantsilassa ei myöskään ole sairaankuljetuskalustoa. Lähimmät ambulanssit sijaitsevat Raahessa noin 40 kilometrin päässä, Limingasta tulee Paavolaan 35–40 kilometriä ja vielä enemmän esimerkiksi Luohualle.
Usein vedotaan siihen, että aluehälytyskeskus välittää kyydin lähimmälle autolle, mutta hyvin harvoin se auto sattuu olemaan kohteen lähellä, ja se voi aiheuttaa tyhjiön muualle.
Ari Kinnusen toimittamassa kirjassa Sairaankuljetus ja ensihoidon perusteet todetaan, että liikenne- ja muissa onnettomuuksissa loukkaantunut vaatii nopeaa kuljetusta sairaalaan mahdollisten sisäisten verenvuotojen takia. Tiedetään, että jo tapahtumapaikalla annettu hoito on ratkaiseva koko hoitotulokselle.
Pelastuslaitoksille on perustettu ensihoitoyksiköitä, joiden tarkoitus on turvata potilaan elintoiminnot siihen asti, kunnes saadaan kuljettava yksikkö paikan päälle, ja tarvittaessa ensihoitoyksikkö auttaa myöskin kuljetuksen ja hoidon aikana. Esimerkiksi tehokas elvytys vaatii 2–3 henkilön työpanosta. Pienillä paikkakunnilla nämä ensivasteyksikön työntekijät ovat sopimuspalokuntalaisia, onnettomuustapauksissa heillä on paljon muuta tehtävää.
Joskus kuulee, että sairaankuljetusauto käy tutkimassa potilaan ja toteaa ehkä liian herkästi, että potilas ei tarvitse ambulanssikyytiä, vaan potilas voi mennä sairaalaan taksilla. Voi olla niin, että ambulanssi ajaa tyhjänä esimerkiksi Liminkaan ja taksi perässä potilaan kanssa yliopistolliseen sairaalaan. Onko tämä jotain säästöä?
Käsitykseni mukaan Pohteen tärkein tehtävä on taata potilaan turvallisuudesta huolehtiminen ja turvata sairaankuljetuksen saatavuus, ja etsiä säästökohteita muualta.
Jotenkin tulee sellainen kuva säästösuunnitelmien vuoksi, että sairaankuljetuksessa otetaan askelia taaksepäin 1950–1960-lukujen tasolle. Aikoinaan sairaankuljetus oli vain kuljetusta, piti saada kunnanlääkäriltä tai terveyssisarelta lupa, että sai ottaa toisen miehen, jota pidettiin vain paarinkantajana. Nykyään ensihoitajilla ja pelastajilla on erittäin hyvä koulutus ja taito hoitaa potilaita, kun annetaan heille mahdollisuus.
Esimerkki: Joulukuussa linja-auto, jossa oli lähes 40 matkustajaa, suistui tieltä Kasitiellä Siikajoella. Onneksi oli kaide, ja auto pysyi pystyssä. Jos vastaava onnettomuus olisi sattunut Ylivieskantiellä ja auto kaatunut, sairaankuljetusautot olisivat olleet 40–50 minuutin matkan päässä kohteesta.
Pekka Hemmilä
evp asemamestari, Oulu–Koillismaan pelastuslaitos