Monet ikäihmiset ovat pahoittaneet mielensä Pohteen uudesta tavasta kilpailuttaa yhteisöllisen asumisen palveluja. Tiedottaminen ei tainnut mennä ihan nappiin, media ja some pääsivät herkuttelemaan.
Sanapari vanhukset ja huutokauppa herättää minussa ja ikäisissäni karmaisevia muistoja. Jouni Koskela kirjoitti asiasta tällä palstalla (Kaleva 9.10.) varsin valaisevasti. Emme itse eivätkä vanhempammekaan omakohtaisesti muista huutolaisaikaa. Mutta isovanhempamme muistivat ja kertoivat ihmisarvoisen elämän pohjakosketuksista. Eivätkä muistot ole vieläkään himmentyneet.
Huutolaisiksi huutokaupattiin yksilöitä. Isännät ja emännät arvioivat, jotta olisiko tuosta vanhuksesta tai ”raajarikosta” ehkä jotain hyötyä talon töissä tahi kuinka paljon ylimääräistä vaivaa tuon yksilön elatuksesta tulisi. Tarjoukset tehtiin noilla perusteilla.
Varmaan oli myös jonkinlaisia eettisiä ajatuksia, kenties säännöksiäkin, joita tuskin kovin tarkoin kirjattiin hoitokontrahteihin. Puhumattakaan siitä, että kukaan olisi ehtinyt kontrolloimaan huutolaisten olosuhteita.
Pohteen osallistava tarjouskilpailu kohdistuu palveluihin. Kilpailutuksen aikana ei missään vaiheessa puhuta kenestäkään yksilöstä, vanhuksesta tai vammaisesta. Pohde on tehnyt tarkan 39-sivuisen kuvauksen siitä, mitä ja millaisia yhteisöllisen asumisen olosuhteiden ja palvelujen tulee olla, jotta edes pääsee mukaan tarjouskilpailuun.
Se ”huutokauppaosuus” on sitten sitä osallistamista. Yksinkertaistettuna niin, että kilpailuun osallistuvat tarjokkaat (hoivafirmat, järjestöt, yksityiset yrittäjät) näkevät netissä toistensa tarjoukset, ja pystyvät halutessaan tinkimään omista hinnoistaan. Palvelutasosta ne eivät voi tinkiä, se on määritelty Pohteen tekemässä palvelukuvauksessa. Pohde sitten valitsee palveluja tuottamaan ne, jotka pystyvät antamaan vaaditut palvelut edullisimmin.
Vasta sitten tulevat kuvaan yksilöt. Pohteen omat asiantuntijat arvioivat, kuinka paljon ja millaista palvelua kukin ikäihminen tai vammainen tarvitsee yhteisöllisessä asumisessa. Kullekin tehdään yksilöllinen asiakassuunnitelma ja palvelupäätös ja hänelle osoitetaan se yhteisöllisen asumisen paikka, joka on kilpailutuksessa pärjännyt. Toivottavasti se onnistuu niin, että kotikuntaa ei koskaan tarvitse vaihtaa.
Omasta ja monen muun pohteelaisen puolesta esitän pahoitteluni, että tämä uudenlainen kilpailutuksen muoto aiheutti monelle väärinkäsityksiä.
Niilo Keränen
aluevaltuutettu, Keskustan aluevaltuustoryhmän pj., Taivalkoski