Vaivaishoidon käsikirja 1899 (Gust. Ad. Helsingius) 271 sivua, seuraavassa poimintoja.
Sitä (ehdotusta Vaivaishoitoasetus 1879 ) tehtäessä on ensimmäiseksi pidetty tarpeellisena niin paljon kuin mahdollista on vähentää yhteiskunnan velvollisuutta avunantamiseen puutteessa oleville, jotta senkin kautta saataisiin yksityistä kehoitetuksi työteliäisyyteen ja tulevaisuudestansa huolta pitämään.
Elätteelle antamisen varjopuolia:
Tuossa saa vanhus raukka kärsiä hoidon puutteessa nälkää ja vilua, repaleina ovat hänen vaatteensa, kovat on hänen vuotensa.
Tuossa nääntyy kipua kärsivä, voimatta liikkua vuoteeltaan; yksinään jätettynä tuskiensa valtaan, hänen ja n.k. hoitajan ollessa useinkin päivän pitkään ulkotöissä.
Tuossa säilytetään raivoisaa mielisairasta pimeässä ja ummehtuneessa putkassa täynä syöpäläisiä ja siivottomuutta.
Ei enempää kuin eläinten huokauksia kukaan kuule köyhäin valituksia ja vaikerruksia; ei kukaan käy heitä katsomassa.
Pääsyyt haitallisuuksiin ovat seuraavat kolme asiaa:
1) Ettei ole tehty täydellistä sopimusta vaivaishoitohallituksen ja hoitajan välillä elätteelle annetun hoidosta.
2) Ettei ole pidetty jatkuvaa tehokasta tarkastusta eläätteelle annetuista.
3) Ettei ole tehty eroitusta hoitajia valitessa.
Täyttääkseen tarkoitustaan on tarpeen että kirjallinen kontrahti tehdään vaivaishoitohallituksen ja hoitajan välillä sekä että sitä varten erityisesti valitut peräänkatsojamiehet eli tarkastajat valitaan. Lainaukset päättyy.
Mitä tapahtuu 125 vuotta myöhemmin, siis vuonna 2025?
1. Kustannukset ovat keskimäärin 5 170 euroa per asiakas kuukaudessa, eli 62 000 euroa/asiakas/vuosi.
2. Millaista palvelua, määrää ja laatua sinä itse haluaisit saada tuolla hinnalla?
3. Sillä ei ole merkitystä maksatko itse vai maksaako yhteiskunta.
Hyvinvointialueilla on tavoitteena keventää palvelurakennetta, aivan kuten vuoden 1879 asetuksessa.
Jouni Koskela
Oulunsalo