Pohteen johto näyttää ajautuneen kriisitilaan, ja nyt amputoidaan koko järjestelmä rajuilla leikkaussuunnitelmilla. Tulevaisuuden sairaala on niin tärkeä, että sen rakentaminen ja lainansaanti on varmistettava säästöillä. Valmiit paikat suljetaan, jotta rakennetaan uusi sairaala.
Kaikkien muiden lakien tulkintaa venytetään tämän takia. Onko tosiaan niin, että näin tiukassa tilanteessa ei kyetä innovoimaan uudenlaista toimintaa olemassa oleviin rakennuksiin? Tulevaisuuden sairaala kun korvaa vain pienen osan palveluista, jotka nyt karsitaan. Ei siellä hoideta vanhuksia, vammaisia tai pelastustoimen tehtäviä.
Eikö sairaalan rakentamista voi lykätä tässä taloudellisessa tilanteessa? Hoitotakuulaki, pelastuslaki ja sote-lait ovat vain sanahelinää, ja ainoa asia. jota pitää noudattaa, on sote-rahoituslain rahapykälät? Pohteen alueella ei tämän monimutkaisempaa lainsäädäntöä enää tarvita: hoidetaan vain jatkossa sen verran kuin rahaa on.
Kehittämiseen ei tässä kriisimoodissa ole aikaa eikä mahdollisuuksia. Nyt tehdään leikkauspäätöksiä ilman, että tiedetään miten tehtävät hoidetaan tulevaisuudessa ja minkälaiset seuraukset päätöksillä on. Soten rakentamiseen kului vuosia, ja nyt olisi ollut jo aika lähteä kehittämään toimintatapoja ja menetelmiä. Sieltä todelliset tehot saadaan irti pitkällä tähtäimellä.
Säästölistan toimenpiteitä katsoessa tulee mieleen Hölmölän tarinat peiton jatkamisineen, siihen malliin esityksessä osastoja, päivystyksiä ja paloasemia lakkautetaan. Jäljelle jäävät kun eivät selviä nykyisistä tehtävistään nykyisillä potilasmäärilläkään.
Pienten paloasemien sulkemisella ei säästetä edes yhden sikalapalon vahingon vertaa. Jäljelle jäävien paloasemien valmiuksiakin aiotaan laskea. Valmiuden heikentämiset tarkoittavat sitä, että avunsaanti tulee viivästymään onnettomuuspaikalle.
Kuten esityksessä sanotaan, on siirryttävä vaihtoehtoisten menetelmien käyttämiseen, eli sammutetaan ulkoapäin, uhreja ei enää kyetä edes yrittää pelastaa rakennusten sisältä tai veden varasta.
Eikä se apu viivästy vain pienten kuntien asukkailta, vaan kun jatkossa isosta maantieteellisestä alueesta vastaavan paloaseman yksikkö hälytetään vaikkapa Siikajoenkylälle Raahesta, niin raahelaisten ainoa pelastusyksikkö on pitkään poissa, ja apu voi viivästyä vaikka onnettomuus sattuisikin Raahen paloaseman nurkalla.
Esityksestä ei käy ilmi se, että koko pelastustoimen järjestelmä perustuu nykyään 24/7 valmiudessa olevien pelastusyksiköiden varaan, joita on todella vähän isolla maantieteellisellä alueella. Varallaolojärjestelmää ei enää ole turvaamassa muiden paloasemien ensilähtöä tai isommissa hälytyksissä tarvittavien joukkojen kokoamista.
Pelastuslaitos on joutunut niin vaikeaan paikkaan, että jopa valtio voisi hoitaa pelastustoimen asiat paremmin. Pelastuslaitokset kuuluisivat yhdessä poliisin ja puolustusvoimien kanssa samaan sisäisen turvallisuuden rintamaan valtiolle.
Nyt pelastuslaitos on kuin pieni hinaaja Titanicin kyljessä. Se on köysillä kiinni ja uppoaa Titanicin mukana. Kummankin kurssi on käännettävä ennen jäävuoreen törmäämistä.
Piia Vähäsalo
Jokilaaksojen pelastuslaitoksen ex-pelastusjohtaja (2003-2013)