Nyt tarvitaan kuuluisaa Pohjois-Suomen kansanedustajien yli puoluerajojen tapahtuvaa toimintaa, sillä rivikansalaisten eikä asiantuntijoidenkaan ääni kuulu heille, jotka ovat kohtalokasta päätöstä tekemässä. Tarvitaan kansanedustajien apua estämään entisen Oulun maakunta-arkiston eli nykyisen Kansallisarkiston Oulun toimipaikan rikollinen alasajo.
Oulun maakunta-arkisto perustettiin 1930-luvun alussa muun muassa siksi, että täällä eletyn historian aineistot haluttiin tallentaa maakunnan keskukseen Ouluun tulevia tutkijoita varten. Silloin jo haaveiltiin yliopistosta. Oulussa osittain opiskelleena, täällä maisteriksi valmistuneena ja melkein kaikki tutkimukseni täällä tehneenä voin vakuuttaa, että Oulussa toimiva arkisto on aina ollut ja on edelleenkin tärkeä, välttämätön laitos opiskelijoille ja tutkijoille.
Suomen arkistojen digitointi on vasta alussa, vaikka digitoinnin puuhaajat muuta kertovatkin. He ovat syöttäneet poliitikoille emävaleen väittäessään digitoinnin ratkaisevan kaikki ongelmat. Poliitikot eivät tunne tilannetta, eivätkä kuuntele parhaita asiantuntijoita.
Jos prosessi saa jatkua, pannaan lappu luukulle ja aineistot viedään Vantaan taakse kellareihin mätänemään. Muutaman vuoden päästä on helppo sanoa, että ne olivat jo pilaantuneet, eikä niitä käyttänyt kukaan. Niinpä ne tuhottiin ja tehtiin peruuttamaton rikos historiaa kohtaan.
Mitä ovat seuraavat suunnitelmat? Yhä kaoottisemmassa tilanteessa kaikki on mahdollista. Kyseessä saattaa olla jopa ajatus tehdä Pohjois-Suomesta jonkinlainen "kansallispuisto", reservaatti sivullisten töllisteltäväksi.
Jotkut tahot vastustivat aikoinaan Oulun yliopiston ja Rautaruukin perustamista Pohjois-Suomeen. Yliopistoon ei uskottu paremmissa piireissä lainkaan. Rautaruukin tilalle suositeltiin reenjalastehdasta. Myös peruskoulua, joka on ollut Pohjois-Suomelle erityisen tärkeä, vastustettiin.
Rautaruukki on pantu lihoiksi jo aika päiviä sitten. Lakkautetaanko Oulun yliopisto, josta onkin jo tulossa osuuskaupan apulainen, sillä samalta tiskiltä saanee kohta maisterintodistuksia ja läskiä.
Venäjän vallan aikana ei köyhien, tiettyjen ammattiryhmien lapsia saanut kouluttaa lainkaan. Yliopistoja piti varoa, sillä ne olivat vallankumouksen pesäpaikkoja. Peruskoulu-uudistukseen kielteisesti suhtautunut venäläistyyppinen koulupolitiikka saatetaan kaivaa hyvinkin naftaliinista ja panostaa säästöjen vuoksi vain parempien piirien lasten kouluttamiseen!
Olen kirjoittanut edellisen raflaavasti, sillä muuten meitä ei kuunnella. Herätkää jo pohjoisen kansanedustajat! Teihin luotetaan vielä. Oulu on yliopistokaupunki ja tarvitsee historianopiskelijoitaan ja -tutkijoitaan varten arkistoa Ouluun. Vähintä on toivoa yliopistoväeltä kannanottoa. Nythän siellä on uusi rehtorikin, jonka tulee puolustaa laitostaan ja sen opiskelijoita viimeiseen hengenvetoon saakka.
Matti Lackman
FT, professori, edelleenkin historiantutkija ja Kansallisarkiston Oulun palvelujen käyttäjä, Oulu