Julkisen talouden säästöjä puserrettaessa pohjoisen Suomen rahat ovat nousemassa etelän katseiden kohteeksi. Näin voi päätellä Kalevan uutisista, jotka koskevat Pohjois- ja Itä-Suomen EU- ja kansallisten tukien tulevaisuutta.
Pohjoisen maataloustuet pompahtivat esiin viime viikolla, kun Akava Works -niminen tutkimusyksikkö julkisti selvityksen suomalaisista yritystuista. Yksikkö toimii korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan siipien suojassa.
Taloustieteen professori Timo Kuosmasen kirjoittama raportti on monella tapaa ansiokas, se esimerkiksi luo hyvän kuvan siitä, kuinka monitahoinen yritystukien himmeli meillä on. Maatalouden pohjoisten tukien kohdalla turkulaisprofessorin päätelmät ovat kuitenkin yksioikoisia ja näkemykset huoltovarmuudesta kaltevalla pinnalla.
Kuosmanen on ottanut luuppinsa alle erityisesti maatalouden kansallisen tuen. Sen arvo oli viime vuonna 1,1 miljardia euroa. Kuosmanen huomauttaa, että yli 91 prosenttia tuesta käytettiin Lappeenranta–Tampere–Pori-linjan pohjoispuolella.
Maatalouden alueellista tuotantorakennetta uudistamalla olisi Kuosmasen mukaan mahdollista karsia kansalliseen tukeen vuosittain käytettyä rahasummaa huomattavasti ilman, että elintarvikehuolto kriisitilanteissa "merkittävästi vaarantuisi".
Ilmaus "maatalouden alueellisen tuotantorakenteen uudistaminen" tarkoittaa maatalous- ja elintarviketuotannon siirtämistä etelämmäksi. Säästöjä voisi silloin tulla niin tuissa kuin kuljetuksissakin.
Hämmentävää on, että tällainen muutos vahvistaisi professorin mukaan huoltovarmuutta. Huoltovarmuuskeskustelun varsinainen huoli yleensä ei liity siihen, saadaanko Pohjois-Suomesta ruoka kuljetettua Etelä-Suomeen. Jo tie- ja rataverkostokartat näyttävät, että kyllä saadaan.
Huoltovarmuudessa on kyse ennen kaikkea siitä, toimivatko elintärkeät kuljetukset maailmalta Suomeen. Sisäistä huoltovarmuuttamme vain vahvistaa, jos ruokaa tuotetaan eri osissa maata.
Jos maatalous- ja elintarviketuotanto keskittyisi nykyistä vahvemmin etelään, Kuosmasen päättelyä mukaillen olisi yhtä lailla oltava huolissaan Pohjois- ja Itä-Suomen huollosta. Pohjoisen ja idän maakunnissa asuu yhä reilusti yli miljoonaa suomalaista.
EU:lta pohjoiseen ja itään tulevien tukien heikentyminen on vielä vasta uhka taivaanrannassa. Mistä seuraavissa vaaleissa tuulee, voi vaikuttaa siihen, muuttuuko uhka todeksi.
Pohjoisessa pitää kuitenkin olla hereillä, jos EU siirtää päätösvaltaa rahojen jaossa itseltään jäsenmaille. Läheisyysperiaatteen vahvistaminen on periaatteessa hienoa, mutta auki jää, kenen läheisyyteen tukien painopiste vastedes osuisi.
Julkiset tuet auttavat pitämään koko maata elävänä tai ainakin hidastamaan joiden osien autioitumista. "Koko maa asuttuna" ei ole vain aluepoliittista jankutusta. Asialla on aitoa merkitystä maan turvallisuudelle, nyt taas enemmän kuin aikoihin.