Pohjois-Afrikka pysyy otsikoissa. Miksi? Syitä on useita. Alueen suuret kaupungit sijaitsevat Välimeren rannikolla. Tämä ei ole sattuma. Merenranta on houkutteleva elinympäristö sisämaan laajaan hiekka-aavikkoon verrattuna.
Merestä saa valkuaispitoista ravintoa. Merenkulkutaitoiselle ihmiselle meri laajentaa hyödyntämisaluetta ratkaisevasti sisämaan karuun ympäristöön verrattuna.
Jos merieliöstö hupenee liiallisen verottamisen tuloksena, samainen merenkulkutaito tarjoaa käyttökelpoisen keinon paremman elinympäristön etsimiseen. Itse asiassa Saharan alue on ollut jatkuvien ilmastonmuutosten vyöhykettä viimeisen reilun 10?000 vuoden ajan. Kun täällä Luoteis-Euroopassa mannerjää äkkiä suli, Pohjois-Afrikkaan ilmestyivät monsuunisateet ja niiden myötä maisemaa hallinnut hiekanväri vaihtui vihreäksi.
Pohjavesi nousi paikoin pintaan muodostaen järviä. Keräilijä-metsästäjistä tuli kokemusperäisesti myös kalastajia. Kun ilmasto jälleen kuivui, asukkaiden oli pakko paeta. Asutus-poismuutto-uudelleenasutus-vaiheita on sittemmin ollut useita taustaksi jopa Raamatun kertomuksille.
Nyt elämme erään kuivumisvaiheen maantieteellistä ääripistettä. Aavikko on pitkään levinnyt 5--7 kilometriä vuodessa. Meret ovat tulleet vastaan.
Pakkomuuttotilannetta on siirtänyt maaperän raakaöljyvarantojen hyödyntäminen. Öljyyn perustuva vauraus on kuitenkin vain projekti, jolla on alku ja loppu. Eläinten tavoin ihminen tarvitsee ruokaa ja makeavesijuomaa. Jos niitä ei enää paikallisesti ole tarjolla, raakaöljyyn vaihtamalla niitä voi vielä hankkia muualta. Merenrannikko on tässäkin tarkoituksessa järkevä asuinpaikka.
Kokemus on osoittanut, että se tai hän, joka pystyy tyydyttämään kansalaisten perusekologiset (ruoka, juoma ja turvallisuussuoja) vaatimukset, voi hallita ilman demokratiaakin. Viimeviikkojen kokemukset osoittavat, että perusruoan hinnan nousu vain reilulla kymmenesosalla voi riittää hallittavuuden ylittäviin levottomuuksiin.
Olemme siirtyneet maapallon väestöräjähdyksen myötä pysyvien levottomuuksien aikakauteen. Se on otettava kaukaisen Suomenkin politiikassa huomioon. Tämä on näkyvä muun muassa ruoka- ja energiapolitiikassa. Perusekologia pitää siitä huolen.
Erkki Pulliainen kansanedustajaehdokas (vihr.) Oulu