Olen nelikymppinen parantumatonta etenevää neurologista sairautta sairastava, joka vielä sinnittelee työelämässä. Olen työ- ja liikuntakykyinen jatkuvan fysioterapian turvin. Olennaista on fysioterapeutin laatimien omaharjoitteiden tekeminen ja säännöllisten fysioterapeutin suorittamien manuaalisten hoitojen yhdistelmä.
Manuaaliset hoidot tukevat omaharjoitteiden tekemistä, sillä hoidoilla avataan kiristyneitä faskia- ja lihasketjuja, autetaan heikosti toimivien lihasten hermottumista ja mobilisoidaan jäykistyneitä nivelratoja. Tämä sairauteni kannalta välttämätön fysioterapia maksaa minulle satoja euroja kuukaudessa – tukea en saa mistään senttiäkään. Kustannukset aiheuttavat itselleni suurta stressiä, monelle ne olisivat mahdottomat.
Pohde kielsi vuodenvaihteessa neurologian poliklinikkaa antamasta maksusitoumuksia fysioterapiaan. He voivat ainoastaan lähettää potilaan arvioon kuntoutuspalveluihin. Minutkin lähetettiin arvioitavaksi, ja fysioterapeutin mukaan tarvetta tuetulle fysioterapialle on.
Potilaan nähnyt fysioterapeutti ei kuitenkaan tee lopullista päätöstä, vaan päätöksen tekee tiimi, joka ei näe potilasta ja johon potilaan tarpeen arvioinut fysioterapeutti ei kuulu. Kohdallani Pohteen päätös oli, että tarvetta palveluseteleille ei ole. Saman päätöksen saa suurin osa avuntarvitsijoista, sillä määrärahat ovat liian vähäiset.
Tällä hetkellä Pohteen alueella tukea fysioterapiaan on mahdollista saada siinä vaiheessa, kun on siinä kunnossa, että voi hakea Kelan vaikeavammaisen kuntoutustukea. Mitään parannusta ei myöskään ole näköpiirissä. Hallituksen esittämä Kela-korvaus fysioterapiaan tarkoittaisi 60 euron tukea vuodessa (enintään 4 käyntiä vuodessa, 15 euroa korvausta per kerta), mikä on täysin merkityksetöntä pitkäaikaissairaille.
Pohde on nähnyt fysioterapian helppona säästökohteena, koska lyhyellä aikavälillä kukaan ei kuole fysioterapian puutteeseen. Useassa hermostoon, lihaksiin ja niveliin vaikuttavassa kroonisessa sairaudessa fysioterapia on kuitenkin tutkitusti yksi sairauden hoidon kulmakivistä, ja fysioterapian puutteesta johtuva työ- ja toimintakyvyn lasku johtaa pidemmällä aikavälillä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin, nopeampaan työkyvyttömyyteen, kroonisen kivun lisääntymiseen, liitännäissairauksiin, suurempaan avuntarpeeseen kotona ja mielenterveyden haasteisiin.
Perustelu, että rahaa ei ole, on kestämätön. Rahaa kyllä on, mutta Suomessa päättäjät ovat tehneet arvovalinnan olla käyttämättä tarpeeksi rahaa julkiseen terveydenhuoltoon.
Jotta pääsisimme rahoituksessa samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa, Suomessa pitäisi satsata merkittävä määrä lisää rahaa julkiseen terveydenhuoltoon. Yksilölle sairauden riittämätön hoito merkitsee elämänlaadun laskua, yhteiskunnalle kasvavia kustannuksia tulevaisuudessa. Toimiva julkinen terveydenhoito olisi siis pitkällä aikavälillä kaikkien etu.
Avunpuutteeseen nääntyvä
Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä.