Nelikymppisenä Markku Kouva havahtui, että jotakin täytyy tehdä. Edelliset 20 vuotta oli kulunut perheen perustamisessa ja työuran kehittämisessä. Jonkin verran työn kautta hän toki sai hyötyliikuntaa, mutta ei tarpeeksi.
Aluksi motivaatiota ruokki innostus ja jatkuva kehittyminen, eikä motivaatiota tarvinnut ruokkia. Toisinaan Kouva omien sanojensa mukaan ”lipsahti” tavoitteellisuuden puolelle ja kävi kilpailuissa.
”2–3 vuotta sitten huomasin, että on sillä tasolla, minkä tämän ikäinen voi saavuttaa”, Kouva kertoo.
Tämän jälkeen hän vähensi liikunnan määrää ja tehoa, jotta jaksaa hiihtää ja juosta kahdeksankymppisenäkin.
”Täytyy se ikä muistaa kuitenkin”, Kouva naurahtaa.
Hän kritisoi somea, jossa seurataan usein, mitä muut tekevät ja millaisiin suorituksiin muut pystyvät. Kouva muistuttaa, että jokaisen elämä on yksilöllistä.
”Arjessa on muutakin kuin urheilu, siinä on perhe ja työ. Jos liikunta häiritsee niitä tai olet sen takia väsynyt arjessa tai työssä niin sitten siinä on menty väärään suuntaan” hän summaa.
Minkälaisen valmistautumisen pitkät matkat tarvitsevat? Entä milloin on syytä keskeyttää raskas urheilusuoritus?
Kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan alta.
Toimittaja on Sami Sankilampi.
