Pikisaari on yksi Oulun kaupunkirakenteen hauraimmista historiallisista kokonaisuuksista, ja siksi kysymys Sivakan asuinkorttelista ja Valimokadun miljöön tulevaisuudesta on erityisen merkittävä.
Pikisaarta esitellään kaupunkilaisten ylpeydenaiheena: alueena, jossa näkyy käsityön, merenkulun ja teollisen työn perintö. Rakastettua ympäristöä kuvataan postikorteissa, matkailumateriaaleissa ja Oulun identiteetin osana. Samaan aikaan tämän perinnön pienipiirteisiä elementtejä pidetään liian arkisina, liian tavallisina tai liian vähäisinä suojeltaviksi – vaikka juuri nämä vaatimattomat rakennukset ja pihapiirit kertovat arjen historiasta, ja tekevät saaresta aidon, ei lavastetun.
Valimokadun alue muodostuu rakennuksista, jotka ovat syntyneet erilaisten aikakausien tarpeisiin: teollisuudelle, asumiselle, sivuasunnoille, varastoille. Orgaanisesti kehittynyttä miljöötä on mahdotonta rakentaa uudelleen, ja tontin mittavat muutokset muuttavat koko alueen tunnelmaa ja näkymiä. Mikä menetetään, on lopullisesti menetetty.
Kun Pikisaaren tontteja suunnitellaan uudelleen, keskustelu typistyy asuntojen määrään. Rakentamisen tehokkuus ei kuitenkaan ole ainoa kysymys – eikä edes tärkein. Oikea kysymys on: kuinka säilytämme sen, mikä tekee Pikisaaresta Pikisaaren? Miten turvaamme sen ainutlaatuisen kerroksellisuuden, jossa ei ole vain ”vanhaa ja kulunutta”, vaan jokaisella rakennuksella on osansa yhteisessä tarinassa?
On ymmärrettävää, että Oulussa halutaan lisätä asuntoja keskustan läheisyyteen. Mutta yhtä ymmärrettävää pitäisi olla se, että kaikki paikat eivät ole samanlaisia rakennuspaikkoja. Pikisaaren kaltaisessa ympäristössä jokainen uusi rakennus muuttaa kokonaisuutta. Kyse ei ole vain mittakaavasta ja rakennusten korkeudesta, vaan siitä, miten helposti herkkä historiallinen kokonaisuus repeää.
Valimokadun talousrakennusten arvo tulisi tunnistaa osana koko tontin muodostamaa Oulussa harvinaista vanhojen puurakennusten kokonaisuutta. Asemakaavan tehtävänä on suojella tällaiset kokonaisuudet, ei vain yksittäisiä alueelle jääviä rakennusmuistomerkkejä (rakennusperintölaki 498/2010 3 §). Voimassa olevan yleiskaavan määräys velvoittaa asemakaavan laatijaa varmistamaan, että alueen suunnittelussa edistetään kulttuuriperintöarvojen turvaamista siten, että kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta säilyy. Valimokadun talousrakennusrivi on merkittävä osa Oulun rakennettua kulttuuriympäristöä.
Toivoimme, että keskustelu ei keskittyisi vastakkainasetteluun, vaan pikemminkin kysymykseen kestävästä jatkuvuudesta. Voimme täydentää Pikisaarta, mutta emme saa menettää sitä kerroksellisuutta, joka tekee siitä ainutlaatuisen. Meidän tulisi nähdä arvo myös arjen rakenteissa: piharakennuksissa, työn jäljissä, historiassa, joka ei ole siloteltu, vaan eletty.
Anu Soikkeli
arkkitehtuurin historian ja korjaussuunnittelun professori, Oulu
Jaana Tiikkaja
arkkitehti, väitöskirjatutkija, Oulu